Tänään meitä oli treeneissä vain neljä, joten ehdittiin harjoitella aika perusteellisesti. Rata näytti ensikatsomalta aika helpolle, mutta sisälsi taas muun muassa kaksi niitä sylikäännöksiä, joita harjoiteltiin vähän jo viimeksikin. Hommahan alkaa mennä aika mielenkiintoiseksi - tähän asti agility on ollut meikäläiselle vaan epämääräistä radalla juoksentelua - ja nyt  se alkaakin saada ihan uusia ulottuvuuksia. Kaikki näyttää olevan niin kovin pienestä kiinni: kun korjatessa kääntää vain  kroppaa vähän toiseen kulmaan, niin johan onnistuu. Vau.

Ongelmana onkin nyt sitten se kropan käyttö, ja lisäksi kovalevyn täyttyminen. Kun oikein keskittyy johonkin juttuun - ja saa sen ehkä sujumaankin jollain lailla - niin seuraava palikka onkin heti jo hukassa. Pitäisi näköjään aina osata ajatella nenäänsä pidemmälle.

Huima oli tänäänkin aika kiva, ja edelleen urhoollisesti jaksoi paikata ohjaajan pilaamia juttuja. Eikä meillä nyt niin kovin huonosti muutenkaan tänään mennyt. Pahin paikka radalla oli loppupuolella oleva hypyltä hypylle -sylikäännös, josta olisi pitänyt päästä vielä jatkamaan putkeenkin. Käännös sinänsä meni harjoittelumääriin nähden ihan hyvin, mutta kun olisi pitänyt ymmärtää sijoittua itse vielä esteisiin nähden niin, että oltaisiin päästy sinne putkeenkin, niin se oli vähän liikaa, ja ohjaaja  jäi sitten aidansiivekkeen taakse näppärästi jumiin. Ope näytti miten kohdassa kuuluu pyörähdellä, ja niinpä me tytöt vaan korjattiin aika hienosti ;-D  Toinen sylikäännös hypyltä kepeille sujui paremmin kun vauhti sai muutenkin pudota kepeille mennessä.

Kepit sitten menivät tänäänkin miten menivät, käden alas laskeminen auttaa hyppimiseen tasan sen verran, että kun käsi on alhaalla, on naamakin alhaalla, joten Huiman ei tarvitse hyppiä niin ylös... Mietittiin muutamia korjausharjoituksia, pitäisi nyt ehtiä kotona kokeilemaan niitä.
Toinen ongelmakohta - eli putki - menikin tänään hienosti. Putkia oli radalla kolme, joista kahteen piti tehdä takaaleikkaus. Ei ongelmia (vaikka aika liki putkea sen edelleenkin vein)!

Lopuksi tehtiin vielä pieni ja nopea välistävetoharjoitus, jollaista myöskään emme ole ikinä ennen kokeilleet. Näytti taas niin kovin helpolta etukäteen, mutta niin vaan Huima lipesi heti toiselta hypyltä suoraan eteenpäin seuraavalle, kun olisi pitänyt palata takaisinpäin. Taas oli se kroppaohjaus hukassa!  Petronella näytti samassa kohdassa Nuutin kanssa mallia hienoista puolivalsseista (niinköhän se oli?), ja mennä kipitti esteiden välissä takaperin. Kaikenlaisia kuvioita :o)

Hirmuisen hauskat treenit - toivottavasti Huiman into riittää, kun ohjaajakin alkaa pikkuhiljaa lämmetä.