Ilma vaihteeksi vähän viileämpi, ja iltakahdeksalta ilmasto oli oikein sopiva pieneen jumppahetkeen. Rata oli kenttäkauden myötä pidentynyt, pääsimme menemään ykkösluokan kisarataa nurinpäin. Pituutta, keinua ja tai pussia ei ollut, muut esteet löytyi.
Pari ekaa kierrosta meni vähän hakiessa, mutta tauon jälkeinen kolmas kierros oli jo aikas hyvä ja sujuva. Huima ei vaan meinannut kolmoskierrokselle jätettynä lähteä, vaan sen kanssa piti juosta alusta saakka. Vauhtia oli ihan kivasti kaikilla kiepeillä, tosin putkiin meno tökkii edelleen. Varsinkin kolmanteen putkeen radan loppupuolella Huiman sai melkein työntää. Toinen vaikea paikka oli kepit, joissa sitä piti ohjata vielä "väärältä" eli vasemmalta puolelta. Näköjään nuo pidempiväliset kepit on Huimalle muutenkin vaikeammat, niillä on vaikea löytää oikeaa rytmiä. Ekan kierroksen jälkeen vedin kaikki kontaktit namilla alas; Huimalle on tullut lisääntyneen vauhdin myötä taipumus pompata kontaktipintojen yli.
Viimeiseltä radalta juostiin suoraan autolle syömään iltaruoka. Seuraavalla kerralla riittää varmaan kaksi kierrosta jos rata on näin pitkä, ettei Huima vaan pääse hyytymään. Samoin jättämistä radan alkuun kannattaa mietiskellä, se kun nähtävästi tykkää paljon enemmän juosta ohjaajan kanssa alusta saakka. Mutta oikein hyvät treenit, ja kumma kyllä Huima ei jäänyt tuijottelemaan metsään kuin kerran kepeille mennessä, ja siitäkin sen sai hyvin innostettua jatkamaan. Toivottavasti kauempaa kuuluneet fasaanit vaan tajuavat pysytellä kaukana kentästä...