Jo tallatessa huomasin, että metsässä on suunnistajia. Tuntuivat menevän kuitenkin jonkun matkaa jäljestä ohi, niin että jatkoin jäljen tekoa (n. 500m), mutta varmuuden vuoksi ajattelin ajaa sen heti pois. Huima nosti jäljen vauhdikkaasti, ja hötkyili muutenkin alussa taas, tosin vähän vähemmän nyt kun olin jättänyt alkuun jokusen kuivatun maksannokareen vauhtia hidastamaan.
Ennen ekaa kulmaa pyyhkäisikin sitten suunnistaja suoraan läpi kulmasta, ja jäi vielä pyörimään kulman taakse (olisikohan kiukkuisesti haukkunut jälkikoira saanut pasmat sekaisin...). Ekasta kulmasta Huima vielä pääsi eteenpäin, mutta kun toisessa kulmassa kävi sama homma, niin sinnehän Hui olisi lähtenyt. Ei auttanut muu kuin ohjata se takaisin oikealle jäljelle. Loppu saatiin onneksi mennä isommitta häiriöittä.
Kaiken sekoilun ohella seitsemästä kepistä kuitenkin kuusi löytyi. Älytön treeni, mutta eihän sitä sitten voinut enää keskenkään jättää. Olipahan ainakin häiriötä. Huimalle pisteet itsensä kasaamisesta ja motivaation säilymisestä.