Aamukahdeksalta oltiin jo pirteinä (tai kuka vähemmän ja kuka enemmän pirteä...) kentällä. Olin ajatellut treenata Huimalla A-estettä ihan kapulan kera, mutta Huima oli sitä mieltä että parempaakin tekemistä olisi. Voi jos noina päivinä osaisikin tehdä vaan vähän jotain helppoa ja kivaa, mutta ei kun pitää sitten jäädä jyystämään ja odottamaan että jos se into jostain sittenkin löytyisi. Seuraaminen siltä sentään sujui, ja pari kertaa saatiin kapulakin A:n yli. Olisikohan eilinen lammaspaimennuspäivä tyhjännyt Huiman päänupin?

Illalla käytiin sitten vielä syömässä iltaruoka kentällä. Pätkä seuraamista ja täyskäännöksiä, ja siipisatsi nassuun. Sen jälkeen vielä pieni paikallamakuu sekä ampumista niin että Huima oli perusasennossa. Ampuminen sujuu ainakin hyvin – korvat heiluu ekalla pamauksella, mutta kontakti säilyy : )