Tiilitehtaan takapihalla tilannekatsaus. Katsauksen yhteenvetona todettiin että Huima osaa liikkeet, mutta jostain pitäisi saada kestävyyttä ja intoa. Vaihtelevaa palkkausta, vaihtelua liikkeisiin ja itselle sitä innostusta myös.
Aloitus paikallamakuulla niin, että ensin ihan lyhyeksi aikaa piiloon, sitten toisto ja piilossa n. kaksi minuuttia. Huima sai palkkaa sillä välin kun itse kykin piilossa. Rauhallinen makuu, ei piippausta eikä tuijottelua! Siitä Huima vähäksi aikaa autoon ja sitten vasta uudelle kierrokselle.
Aluksi kontaktia häiriöllä, hyvin meni, Huima ei piitannut ympärillä hyörivästä ja taputtelevasta trainerista. Sitten seuraamista, alkoi väljästi ja parani loppua kohti. Seuraamista innostettuna; kun haki kontaktia itse –> käsky. Tätä erilailla, käännöksillä ja temponvaihdoilla. Paikoitellen hyvää, mutta välillä Huima hyytyi.
Nouto meni hyvin, mutta perusasento on vino, niin kuin tiedettiin. Eikä ihme kun palkkaan sitä vinoon. Eli nyt korjataan sitten niin että kuono tulee polven liepeille ja siitä palkka. Sama asentovirhe on myös luoksetulossa.
Luoksetulon pysäytys ensin pallolla, sitten käsimerkillä ja pallo heti perään. Ohjaajan heittokäsi vippaa pahemman kerran, pysäytys olisi varmaan tehokkaampi jos pallo lentäisi edes vähän matalammalla. Pysähtyi se kuitenkin, tosin kehut tulee liian myöhään.
Kaukoja takapalkalla: ensin ihan läheltä yksi istumaannousu, sitten kaksi vaihtoa, sitten yksi nousu vähän kauempaa, ja lopuksi kaksi vaihtoa kauempaa. Kaikki meni hyvin, tosin kauhean nopeita Huiman asennonvaihdot eivät olleet.
Lopuksi vielä seuraamista niin että Huima sai hakea kontaktin itse. Pätkittäin ihan kivaa, mutta yleisfiilis aika väsähtänyt. Vähän pidempi pätkä pelkillä kehuilla, ja sitten lopuksi nami. Vielä pieni pätkä ja vapautus autolle syömään.
Ehkä nyt pitäisi tehdä vaan innostavia treenejä, leikkiä paljon ja saada sille mielikuva että hauskaa on. Tai sitten pidetään taukoa ja odotellaan että alavireisyys menee ohi.