Ensin Rudyn kanssa näyttelyharjoituksia, päälle vähän tottista. Puskista kuului fasaanin töräyksiä, joita Huima kuunteli ja katseli, mutta ihmeen hyvin se silti malttoi keskittyä tekemiseen. Teki ihan iloisesti, vaikka onhan se joskus innokkaampikin ollut...ihan kuin sillä olisi valeraskausoireita..?
Ensin vähän kontaktia ja seuraamista ja täyskäännöksiä naksulla. Seuraaminen vähän väljää edelleen, ja pikkuisen meinasi edistää, mutta suht ok kuitenkin. Noutoa niin että kapulaa tuodessa heitin lelun; lähti ensin lelun perään kapula suussa, mutta jäi sitten ihmettelemään (edelleen kapula suussa). Kolmas nouto niin että peräännyin itse kun se lähti tuomaan. ok.
Eteenmenoa lelulla parinkymmenen metrin matkalla. Seurasi hyvin ja lähti hyvin, juoksi lelulle ihan reippaasti molemmilla kerroilla. Lopuksi luoksetuloa, ensin läpijuoksuna lelulla, ja sitten pysäytys heittämällä lelu. Ihan hyvä, vaikka heittäjän sihdissä on parantamisen varaa. Seuraamista pätkä ja syömään.
Tauko autossa ja lopuksi vajaa parin minuutin paikallamakuu lyhyellä välimatkalla ja välipalkalla. Hiukan se vilkuili puskiin ja vingahtikin pari kertaa, mutta pysyi suht rauhallisena kuitenkin.

Illalla vielä paikallamakuuta kotipihalla. Kymmenen minuuttia kahdella välipalkalla ja muutaman metrin välimatkalla. Huima oli rauhallinen koko ajan, tosin sen nenä kävi suurimman osan ajasta kun haisteli talon nurkalla kömpivää siiliä. Edelleen se on häiriöille herkkä, pakoputken pamahdus sai sen heti tikkana kääntämään päätään siihen suuntaan, mutta yleisfiilis oli kuitenkin nyt hyvä – enimmän aikaa makoili silmät puoliummessa.
Vapautuksen jälkeen vielä toinen ihan lyhyt makuu.