Tri Jekyll aloitti. Hinku kentälle oli kova, mutta ekan esteen taakse jätettynä oli taas tosi hankala lähteä radalle. Huiman mielestä taitaa olla epäreilua että otan
etumatkaa ;-) Vislaamalla lähti sitten kuin tykin suusta, meni riehakkaasti ja vauhdilla koko vaikeahkon ykkösluokan radan. Yksi rima putosi ja puomin kontaktit jäi puolitiehen, samoin viimeinen este meni huti. Mutta vauhtia ja intoa oli enemmän kuin koskaan.
Seuraavalla kierroksella olikin sitten vuorossa mrs Hyde. Esteen takaa käskyllä lähtö oli hankala taas, mutta kierros meni joten kuten tahmeasti läpi. Intoa ei enää oikein ollut. Ajattelin sitten ottaa toisen kierroksen perään, enemmän innostaen. kaksi ekaa hyppyä meni niin kuin pitikin, mutta seuraavan hypyn tilalle Huima ottikin vahingossa A:n. Liekö se tästä sitten ottanut niin itseensä, että heittäytyi taas totaalisen kuuroksi. Vein sen sitten vaan muina miehinä siitä autolle.
Viimeiselle kierrokselle lähti taas innokkaana Tri Jekyll. Otettiin vain radan loppupätkä vähän ennen puoltaväliä. Ensimmäisellä kerralla meni renkaan ja siitä ohi hypyn, uudella aloituksella meni innolla ja tarkasti koko loppuradan. Ei voi käsittää pienen porokoiran aivoituksia. Radalta juostiin suoraan autolle syömään.
Seuraavan kerran kun sille tulee black out, täytyy koittaa mitä se tekee jos vaan jatkan rataa itsekseni, ja ehkä vielä lelua viskoen... samaa voisi koittaa tuohon jätöstä lähtemisen tahmeuteen. Nyt pitää myös kiinnittää huomiota siihen, eikö se tosiaan halua mennä rataa enää uudelleen, kun se on kerran jo tehty, tai luuleeko se että se meni huonosti kun pitää ottaa uudelleen? Olisikohan parempi siis tehdä sille joka kierroksella vähän erilainen rata..?