Jäähallin parkkipaikalla paikallamakuu, seuraamista ja vähän kaukokäskyjä. Menihän se vähän paremmin kuin edellisenä päivänä, mutta ei vielä entisellä innolla. Paikallamakuu oli tyypillisen levoton, mutta pysyihän se maassa. Aikaa pari minuuttia, josta osa piilossa. Seuraaminen pätkittäin ihan hyvää, välillä tahtoi herpaantua. Kaukokäskyistä muutama istumaannousu, ok.
Pitkän metsälenkin, uinnin ja iltaruoan jälkeen Huima sitten taas puhkui intoa. Välttämättä olisi pitänyt jotain päästä tekemään, ja kun otettiin vähän seuraamista se oli innokas ja haki kontaktia. Nopeammassa liikkeessä se kiljahti kerran – mutta oliko se sitten kivusta vai innosta..?
Selkä on selvästi kuitenkin parempi – lonkat aukeavat sen maatessa selällään, ja hyppääminen on kevyemmän näköistä. Edelleenkään se ei oikein tahdo nousta takajaloilleen ja aristaa koskiessa, eli kyllä siinä vielä vikaakin on : (
Ai niin, ja kotipihalla se nousi taas paikallamakuusta... hohhoijaa...