Mikään ei onnistu-viikot jatkuu. Huima ottaa minusta paineita hakumetsässä, kaikki muu sujuu, mutta keskilinjalla ja keskilinjalle siirtymiset jumittaa. Onko se yhdistänyt minuun sen että sattuu, vai oleko ihan oikeasti painostanut sitä liikaa..?
Toisella kierroksella T ohjasi Huimaa, ja minä olin piilossa toisella puolella, K toisella. Piilosta vakoiltuna Huimalla oli hauskaa koko rahan edestä, häntä heilui ja maalimieheltäkin piti ihan vetää hihnassa keskilinjalle. Ainoa mikä tässä tökki (niin kuin arvattiinkin) oli rullan vienti minulta keskilinjalle, mutta sekin sujui kun viittasin Huimaa keskilinjallepäin.
Mikähän tähän ohjaajaongelmaan sitten auttaisi? Ainakin voisi koittaa ottaa sisääntuloja, ja palkata sitten niistä. Tai ottaa jotain muuta kivaa ja helppoa ennen keskilinjalle lähtöä. Viimeksihän Huima on jumittanut silloin kun selkä oli tosi kipeä, mikähän sen laukaisi tällä kertaa?
Lopuksi otettiin vielä täyskokoinen esineruutu. Ruudussa oli kolme esinettä, joista haetutin kaksi. Huima oli taas oma reipas itsensä, kovin vauhdikas ei kylläkään, mutta käytti nenäänsä hienosti. Onkohan sen vauhti nykyään ruudussa hidas, vai väsähtikö se stressatessaan hakuradalla? Esineet löytyivät parissa minuutissa, joten eipä tuo vauhdin puute niinkään haittaa.