Linkkitornilla K:n kanssa. Tyyntä, parikymmentä astetta lämmintä. Tallattuna neljä suikaletta.

Huima laittoi taas viime aikoina tutuksi tulleeseen tapaan autolta lähtiessä liinat kiinni. Koetin kaikki tavanomaiset keinot sen kanssa, kunnes ajattelin että nyt riitti, ja nykäisin reippaasti hihnasta ja ärähdin sille. Koira muuttui sekunnin sadasosassa innokkaaksi hakukoiraksi, joka veti liina piukalla ja häntä heiluen keskilinjalle. On se kumma otus, mutta hyvä jos tämä toimii.

Ensimmäinen lähetys vasemmalle, kiire oli kova molempiin suuntiin, rullan luovutus kuitenkin oikein hieno. Näytölle myös täyttä laukkaa. K palkkasi namilla ja itse leikin sen kanssa keskilinjalle. Leikkiessä se ei ehtinyt häiriintyä K:n siirtymisestä takarajalla eteenpäin.

Sitten toiselle puolelle tyhjä. Lähti oikein hienosti ja eteni suoraan takarajalle ja siitä vähän eteenpäinkin. Katosi näkyvistä, mutta tuli toisella vihellyksellä näköpiiriin niin, että näytti että se oli tehnyt oikein mallikkaan laatikon.

Vauhdilla yli toiselle puolelle, löytö, rullantuonti ja näyttö kaikki ihan loistavat. K palkkasi namilla ja tarjosi lelua päälle, toi lelun minulle ja leikittiin hetki. Huima sai pitää lelun ja meuhkasi sen kanssa ja nautti etevyydestään silminnähden ;-D

Tällä kertaa Huimalle ei tullut metsässä minkäänlaista epävarmuutta, eikä se myös väistänyt minua vaan päin vastoin otti maalimiehelläkin kontaktia. Entinen vauhtikin oli löytynyt!