VPKH:n kentällä aamusta, sen verran viileä että maa oli kuurassa. Metsän keskellä oleva vieras nurmikenttä on sinänsä jo Huimalle superpaha häiriö, ja tällä kertaa häiriö maksimoitui vielä jäniksen piileskellessä kentän reunalla. Huima haistoi pupun heti kun tultiin kentälle, ja sen nahoissapysymiseen tarvittiin muutama vähän painokkaampi ärräpää. Hyppyä siinä koitettiin harjoitella, kunnes tulin siihen tulokseen että häiriö on häädettävä pusikosta. Huima pinkoi neliveto päällä kentän toiseen päähän, ja sieltähän se jussi sitten rymisti pakoon raivoisan haukun säestämänä.

Yllättävän hyvin Huima siitä toipui ja voitiin alkaa tositoimiin, joskin vähän reilummalla palkalla tällä kertaa. Ensin luoksetulo pupusta poispäin. Ihan hyvähän se oli, ja nami palkaksi. Sitten seuraamista, jossa vähän välillä meinasi kontakti unohtua, mutta intoa riitti kuitenkin aika kivasti. Purkkipalkka tästä.

Hyppy kokonaisena liikkeenä, namipalkka. Perusasento vähän väljä ja vino, muuten jees. Liikkeestä seisominen namipalkalla, reilumpi seuraaminen käännöksin ja temponvaihteluin ja purkkipalkka.

Lopuksi luoksetulo koko kentän poikki (=tosi pitkä), ja kun suuntana oli jänön pusikko, vauhti oli raivopäinen. Palkaksi lensi Huiman oma vetopupu ja kunnon repimis/jahtausleikki päälle.

Täytyy olla tosi tyytyväinen siihen, että Huima kykeni tekemään ainakin jotenkin töitä jo heti aluksi, vaikka se haistoi niin voimakkaasti rusakonhajun. Ja siihen, että se keskittyi niinkin hyvin sen jälkeen kun jänö oltiin käyty hätistämässä pois. Loihan se muutaman kaipaavan katseen välillä siihen suuntaan, mutta Huimalta hurjan hieno suoritus!