Solttilassa, 14° lämmintä, tyyntä, ikää 2 1/2 tuntia. Kaksi kulmaa oikealle, kuusi keppiä ja pituutta n. 500 metriä.

Koko metsä oli täynnä viipaloituja sienenjämiä, ja muutaman kymmenen metrin päässä jäljestä näkyikin sienestäjiä. Luultavasti jäljen poikki meni ristiin rastiin suurin piirtein saman ikäisiä harhajälkiä.

Jäljelle lähetys parin metrin päästä – onkohan tullut tehtyä liikaa pitkiä lähetyksiä kun Huima ampaisi suoraan kymmenen metriä ja alkoi sitten vasta miettiä että mitähän pitäisikään tehdä. Vähän aikaa pyörittyään se löysi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Koko jäljen pituudelta Huima teki muutaman metrin poikkeamia ja pyörähti saman tien takaisin, olisikohan olleet niitä harhajälkiä sitten. Ihan hienosti Huima niistä selviytyi, mutta puolivälissä se bongasi jonkun elukan jäljet, ajoi vähän matkaa niitä, ja hätisti pusikosta jonkun liikkeelle. Sitten seisoskeltiinkin taas ja odoteltiin että kohtaus menee ohi. Hämärä oli päässyt vähän yllättämään ja merkitkin olivat kateissa, ihmeen kaupalla (ja taatusti tuurilla) Huima löysi jäljen muutaman kymmenen metrin päästä uudelleen.

Molemmissa kulmissa se vähän oikoi ja oli epävarma, mutta matka jatkui. Kepeistä löytyi neljä, mikä on varsin hieno saavutus kun jälki oli kaiken kaikkiaan hirveää räpellystä. Intoa riitti kivasti (joskin riistan jälkeä ajettiin vielä vähän innokkaammin), ja hieno juttu että ihmisharhajäljet menivät niin hyvin!