Eilisiltana saatiin punaviinilasin ääressä idea lähteä kokeilemaan verijälkeä. Jääkaapissa olikin sopivasti Huimalle tarkoitetut köntit possua ja lammasta sulamassa. Pojat saivat possujäljet ja Huima voimakkaamman hajuisen lampaalla tehdyn jäljen.

Ilma oli kostea ja tyyni, ja metsänpoja Rutikalla märkä. Jäljellä oli mittaa noin parisataa metriä ja puolivälin jälkeen oli yksi kulma. Jäljet saivat vanheta puolisen tuntia sillä välin kun käytiin lenkillä.

Huimaa oli hankala saada aloitusasemiin, kun sillä oli niin hirveä hinku lähteä jäljelle. Lähetin sen muutaman metrin päästä, ja jälki löytyi heti. Hui ajoi verijälkeä selvästi intensiivisemmin ja tarkemmin kuin tavisjälkeä, ja meni kuin juna tasaisesti ja reippaasti suoraan jäljen päällä nenä maassa. Ennen kulmaa se sitten otti ja putosi jäljeltä, ilmeisesti sillä kohtaa vastaan tuli jäniksen tms. jälki. Odottelun jälkeen se löysi jäljen uudelleen, kääntyi kulmasta ja jatkoi hyvin loppuun saakka. Tosin se meni iloisesti loppupalkan ohi ja koitti jatkaa jälkeä vaikka verenhaju loppui.

Hauskaa hommaahan tuo oli, täytyy koittaa toistekin vähän vanhemmalla jäljellä ja eri elukan verellä. Ties vaikka tästä olisi hyötyä ihan tavan jäljestykseenkin.