Johan saatiin koira toimimaan, ja innolla : )

Tiedä sitten johtaako tämä tie minnekään, mutta yritystä meillä ainakin riittää. Huiman iltaruoat pakattiin kolmeen purkkiin, ja ja Huima purkkeineen kärrättiin SPL-Röykän kentälle. Vaikka koskaan ennen ei olla kentällä käyty, jätettiin kaikki tutustuminen ja hösääminen tällä erää väliin. Purkit ja Huima vaan autosta ulos ja hommiin.

Puskissa oli jotain mikä kiinnosti Huimaa melkein enemmän kuin ruokapurkit, mutta hetken miettimisen jälkeen ruoka sentään voitti. Aluksi otettiin seuraamista ja käännöksiä, muutama vapautus ilman palkkaa, ja sitten ruokakupille nro 1. Meno oli hiukan huolimatonta kun ruoka houkutti kovin, muutaman kerran nyppäisin hihnasta kun kontakti herpaantui.

Toinen sessio, seuraamista edelleen, vapautus, kaukokäskyt, vapautus, seuraamista, ja vapautus kupille kaksi. Iloista ja rempseää menoa, kuppien suuntaan seuraaminen varsinkin oli aika hulvatonta.

Loppurutistus, eli seuraamista ja vapautus, luoksetulo ja vapautus, ja pidempi pätkä seuraamista temponvaihteluilla ja vapautus viimeiselle purkille. Muutaman nyppäisyn hihnasta se vaati, mutta tekemisen intoa riitti kuitenkin.

Vieraan kentän vaikutus näkyi ehkä hiukan, vaikka ruokakupit Huiman huomiota veivätkin. Siihen nähden kuinenkin aika jees, että mentiin vieraaseen paikkaan ja alettiin heti hommiin. Aamupäivällä oltiin tehty rivakka puolentoistatunnin metsälenkki, sen rasitukset ruoka näköjään auttoi myös unohtamaan.
Ruokakuppimetodi on varmaan ihan hyvä ainakin välilä, mutta pitäisiköhän purkit pitää kuitenkin omassa taskussa eikä kentän reunalla?