Sain tiistain treeneissä vinkin kokeilla välillä ohjattua noutoa kahdella samanlaisella lelulla. Huimallahan ei ole tässä hommassa ikinä ollut erityisemmin hankaluuksia, mutta pieni hauskanpito asian tienoilta ei liene ikinä haitaksi. Käväisin sitten ostamassa koiranlelukaupasta kaksi ihanaa pallo-karvahuiskulelua ja asettelin ne oikealle ja vasemmalle, keskelle löin nyrkin kokoisen musan.

Huiman ensimmäinen versio oli se, että se malttoi juuri ja juuri seistä merkillä, hakea oikean lelun, ja sitten se laukkoikin häntä tötteröllä sen kanssa ympäri pihaa seuraavat viisi minuuttia. Toisella kokeilulla se varasti lelun jo ennen merkille menoa. Kolmannella se seisoi hetken merkillä kuin tulisilla hiilillä, ja haki sitten ennen käskyä toisen lelun. Neljännellä kerralla sain sen vihdoin seisomaan sen hetken että ehdin antaa käskyn, haki oikean lelun ja häipyi sen sileän tien sen kanssa. Ehkä palaamme taas harjoittelemaan tätä kapuloiden kanssa, hauskuudellakin on rajansa.

Epäonnistuneen noutotreenin päälle otettiin merkkiä noilla ihanilla uusilla leluilla. Pari ekaa kertaa Huima lähti vinoon kun kuvitteli ilmeisesti että äskeisillä paikoilla olisi ollut taas jotain. Oikaisi sitten kurssin kohti merkkiä. Kolmas ja neljäs toisto meni jo hyvin ja kohtuullisen pitkän matkan päästä.

Olohuonetreeniin sisältyi tänään tunnarikapulan pitämistä. Huima puree sitä ihan heti kun saa sen suuhunsa, joten tästä on kyllä mahdottoman hankala lähteä liikkeelle. Päästelemällä itse hassuja ääniä kun Huimalla oli kapula suussa sain sen olemaan sadasosasekunnin purematta, siitä naksu ja nami. Tähän menee kyllä varmaan seuraavat kymmenen vuotta ennen kuin Huima hoksaa mistä on kyse.

Iltaruoan jälkeen vielä toinen murheenkryyni eli metallinouto. Kapula on edelleen päällystetty reippaasti cobanilla. Tänään Huima oli suopealla tuulella ja suostui nostelemaan kapulaa maasta. Siitä sitten naksulla palkkailin, ja oli kyllä tarkkaa hommaa että ehdin naksauttaa pitämisestä enkä pudottamisesta...