Peuranpääntien risteyksessä jäljellä. Kova tuuli ensin takaa, sitten sivulta. Mittaa jäljellä kilometri, keppejä kuusi ja lisäksi kaksi ruokapurkkia ja jokunen frolic siellä täällä. Jälki vanheni puolitoista tuntia. Piti vanhentaa jälkeä vähän reilumminkin, mutta metsä kuhisi taas sienestäjiä ja jäljestäjiä. Jäjen "alla" oli nytkin hiipparoinut joku, näin isot kengänjäljet sammalessa jälkeä tehdessäni.

Lähetin Huiman jäljelle tieltä, matkaa n. 10 metriä. Huima meni vajaan koiranmitan jäljestä yli, korjasi heti ja lähti oikeaan suuntaan. Meno oli heti upean näköistä, Huimalla on oma matala jäljestysasento silloin kun se on tosimielellä liikkeellä. Etenemisvauhti oli aika hyvä, olin itse ihan vaijerin toisessa päässä ja koitin olla häiritsemättä sitä mahdollisimman vähän. Jarrutella ei tarvinnut kuin paikka paikoin.

Huima eteni tosi hyvin jäljen päällä tuulesta huolimatta, ja poimi esineet yksi toisensa jälkeen. Vaikka matka oli pitkä, ei minkäänlaista hiipumista ollut havaittavissa.

Kulma meni upeasti; Huima jatkoi puoli metriä suoraan kulman yli, kääntyi ja jatkoi suoraan jälkeä.

Viisi ekaa keppiä löytyi helposti, viimeiselle olinkin sitten vahingossa tehnyt sille källin. Mitään ajattelematta olin poikennut jäljeltä sivuun metrin verran, jättänyt kepin, ja palannut taas jäljelle. Voi hyvänen aika, järkeäkin saa käyttää. Huima jatkoi nenä maassa sitä "varsinaista" jälkeä, ja jätti koukkauksen väliin.

Ihan mahtavan hienosti onnistunut treeni, mullahan on upea jälkikoira :o)
Jäljen tekijä saa tänään myös pisteitä siitä että vaivautui kerrankin etukäteen mittaamaan kartasta jäljen pituuden ja miettimään sen muodon, sekä merkkaamaan kunnolla janan, kulman ja loppupisteen.