Niitä päiviä, kun ei jaksaisi kuudelta alkaneen päivän päätteeksi lähteä ajelemaan reilua 80 kilometriä tokotreenien takia. Puolinukuksissa sitä sinne vaan taas ajeltiin. Mukaan piti ottaa tunnarikapuloita, ja eikös vaan nekin jäänyt kotiin.

Huima oli ollut ennen treenejä puolitoista tuntia lenkillä ja saanut osan iltaruoastansa. Ajattelin, että se voisi olla hiukan malttavaisempi, mutta vähintään yhtä lailla hutiloi kuin ennenkin. Huono idea.

Treenit alkoivat taas istumisella ja paikallamakuulla - tänään ymmärsin jo olla revittelemättä Huimaa sitä ennen ihan hepuliin. Vaan eipä auttanut. Istumiskäskyä odotellessa se vinkui vähän, ja meni kesken liikkeen makuulleen. Aikaa oli ehkä vajaa pari minuttia, enkä mennyt paria metriä kauemmas.

Paikallamakuu oli vähän onnistuneempi, tosin laitoin sen makuulle jo väärällä käskyllä (koirat laitettiin vuorotellen makuulle) ja koitin paikata lähtiessä sanomalla vielä sen oikean. Piilossa oltiin minuutin verran, sillä välillä huima piipitti vienosti pari kertaa, mutta onneksi riviin palatessa sillä oli jo kuono sievästi tassujen päällä. Palattiin koirien taakse ja siitä vuorotellen vapautus.

Päivän varsinainen liike oli idioottirinki. Rinki oli rakennettu hallin toiseen päähän, ja siellä oli joku haju jota puolet koirista pelkäsi. Olisiko tullut lämpöpuhaltimen ilmavirrassa? Huima oli ringissä vastoin nykyisiä tapojaan kuin nukkuneen rukous - maahanmeno oli ainoa onnistunut osuus. Loppuja sitten paikkailtiin namilla.
Otin jäävät liikkeet vielä uudelleen hajuttomassa päässä hallia, ja johan oli eri meininki. Seuraaminen oli innokasta ja jätöt napakat.

Odotellessa otettiin lisäksi
Ruutua: lelulla ok, ilman lelua pysähtyy lyhyeltäkin matkalta liian aikaisin. Mikä pistää olemaan niin pönttö, että sitäkin pitää aina vaan kokeilla?

Kaukoja: istu-maahan -sarja ok, istu-seis käskyllä lähti luoksetuloon. Voi pyhä jysäys. Takapalkalla sitten uusi yritys, miten kuten toimi.

Metallinoutoa omalla coban-kapulalla; heittäen pitkästä aikaa. Oikeasta luovutuksesta ollaan vielä kaukana, mutta hyvä kun edes tuo reippaasti.

Hyppynouto puukapulalla: hypyt ok, perusasentoon tuominen edelleen ihan hukassa. Mitenhän tämä edes pitäisi tehdä jos se normaaliluoksetulossa tulee jatkossa sivulle..?

Seuraamista ja jääviä: Seisomaan jääminen ohikulkiessa on nyt näköjään vuorostaan kadonnut, pysähdykset kuitenkin suht nopeita.

Mutta mikä tänään meni hienosti - seuraaminen! Jotain positiivista sentään, Huima teki lopuksi tosi hienon seuraamisen - oikein extrapitkän ilman yhtään välipalkkaa. Ei edistänytkään ollenkaan, vasemmalle käännöksissä nyt on vielä edelleen petrattavaa.

Olipa kaiken kaikkiaan surkeat treenit, mutta kai sitä pitää olla iloinen edes siitä että Huimalla oli ihan kivaa. Hallissa oli tänään niin tunkuakin, että koko ajan olit jonkun kapulanheitto- tai ruutuunmenolinjalla.

Tähän täytyy lisätä, että pelottavan hajun lähde selvisi 18.11: yksi harjoittelijoista oli astunut siihen itseensä, ja ilmeisesti kengänpohjasta oli karissut epämiellyttävän tuoksuisia hippusia hallin lattialle  ;-D