Tänään ei paljon tassu ehtinyt lattiaa (eikä kontakteja) koskettaa kun Huima paahtoi agilityradalla. Köntys ohjaaja oli ihan eri sfääreissä kuin sisäisen bortsunsa löytänyt karvaohjus.

Ensimmäisillä kepeillä Huima veti jälleen kerran komeasti lonkalleen, ja myös A:n pinnalla tassut lipsuivat niin, että meinasin jo mennä työntämään sen pyllystä ylös kun jäi sutimaan ihan paikoilleen. Kyllä on liukas tuo kerhon uusi A  : (  Myös lelupalkkaamisen kanssa saa olla tarkkana - kun Huima on täpinöissään sille on ihan sama pureeko se lelua vai ohjaajan rannetta. Onneksi ei osunut ihan täysillä.

Rata oli nopea ja esteenvälit niin pitkät kuin miksi ne nyt hallissa saa. Muutama vähän pahempi paikka radalla oli, mutta muutoin aika kiva ja sujuva homma. Ekan kierroksen keppiliukastelun jälkeen ohjasin toisen kerran Huiman keppien ekaan väliin, ja kävelin sitten sen rinnalla kädet ihan alhaalla ja liikkumatta. Se auttoi, Huima hyppi paljon vähemmän keppiväleissä ja pysyi tolpillaan.  Tämän kun vielä muistaisi seuraavallakin kerralla.

Muurilta A:lle olisi pitänyt joko tehdä valssi, tai sitten ottaa koira haltuun vähän sivummalle. Mutta minkäs teet kun ohjattava on jo horisontissa kun alat vasta miettimään sitä haltuunottoa. Pienen koukeron kautta sitten vasta molemmilla radoilla A:lle.

Varsinkin puomin kontaktit loikittiin iloisesti yli. Muutama kontaktiharjoitus kahden radan välissä niin, että Timo palkkasi toisessa päässä. Toimi. Radalla Huima sitten taas loikkasi melkein huipulta saakka alas...
Nyt pitäisi alkaa ottamaan vauhtia pois, harmi.