Kolmas treenikerta Järvenpäässä. Paikka oli uusi, eikä ehditty edes yhtään katsella ympärillemme ennen kuin aloitettiin. Huima bongasi heti kentän takana olevan metsikön, ja kun sieltä suunnasta kuului vielä jonkun eläimen (fasaaneja?) ääntä, olikin selvää mikä juttu tänään kiinnostaisi...

Aloitettiin ihan kylmiltään seuraamisella, josta ei tullut ihan yhtään mitään. Pidettiin pieni tauko ja otettiin uudelleen, Huima teki joitakin pätkiä sinne päin - pienen pakotteen jälkeen se seurasi  ihan siedettävästi pätkän matkaa. Liikkeestä seisominen; seuraaminen kehnoa, pysähdys hyvä. Seistessäkin sen piti kuikuilla selän takana lymyileviä metsäneläimiä.

Sitten piti ottaa luoksetulo. Huima jäi kyllä istumaan, mutta käänsi päänsä heti metsään päin, eikä taatusti edes kuullut kun yritin huhuilla sille. Kävin ottamassa sen uudelleen perusasentoon, ja uusi yritys. Sama juttu edelleen. Loppujen lopuksi sain sen liikkeelle - pysähdys oli hyvä, mutta vauhtia (metsästä pois päin) ei ollut  ihan tarpeeksi varsinkaan pysähdyksen jälkeisessä pätkässä.

Lopuksi kivoja vauhtiliikkeitä sivuttain metsään - ja nyt alkoi jo Huimakin lämmetä. Tehtiin ensimmäisen kerran ruutu ihan kokonaisena liikkeenä ilman leluja tai ruudun näyttämistä. Olin ihan varma että ruutuun-käskyllä Huima lähtee hakemaan fasaanipaistia, mutta sepä tekikin ihan kymmenen pisteen ruudun! Samoin nouto meni oikein hyvin.

Huima vietiin Rudyn vuoron ajaksi autoon metsän kautta (kovin siellä oli hyvät tuoksut ja neliveto oli päällä), ja Rudyn jälkeen otettiin vielä Huima vähäksi aikaa. Edelleen se muisti metsän vetovoiman ja lähti vapaana ollessaan hiihtelemään sinne päin. Sen päästyä kentän ulkopuolelle kutsuin sitä, ja kun ei totellut, karjaisin. Jopa sieltä tultiin häntä heiluen ja innolla...
Uudelleen seuraamista liikkeenohjaajan kanssa, ja nyt meni paljon paremmin! Käännöksissä kontakti herpaantui, mutta muutoin oli aika hyvä ja paikoin jopa innokas. Siitä sitten purkkipalkka.

Lopuksi vielä pieniä hauskoja seuraamispätkiä, paljon juosten, ja paljon leikkiä ja kehuja. Huimalla oli kivaa, ja kyttääminenkin oli vihdoin unohtunut kokonaan. Onneksi saatiin loppuun hyvä mieli molemmille.

Varmaan parasta on ensin kiertää etenkin uudet treenipaikat huolella, ja päästää Huima sitten lähtemään omille teilleen jos sille tuntuu, ja palauttaa se kunnolla ruotuun jos ei kutsusta tule. Kentällä pelkkää positiivista, ja aloitus aina leikkimällä tai helpoilla ja kivoilla jutuilla...
Paljon vieraita paikkoja joissa hauskoja lyhyitä treenejä. Toinen vaihtoehto olisi sitten kunnon kurinpalautus jos hommat ei kiinnosta - mutta sille tielle me ei sentään lähdetä.

Huimasta näkee yleensä jo perusasennossa jos sillä on muut mielenkiinnonkohteet, ja silloin sen kanssa ei myöskään kannata väkisin vääntää, vaan ottaa sitten jotain mistä se erityisesti tykkää.
Ihan antoisa treeni joka tapauksessa - hallissa tulee tuudittauduttua vähän liikaa siihen uskoon, että homma on hanskassa.