Tänään olikin ihan kunnon rata taas pitkästä aikaa. Muutama vähän pahempi paikka, mutta ei mitään ihan kauheita ansoja kuitenkaan.

Huiman eka rata meni taas ihan plörinäksi ja ohjaajalta meinasi tulla löysät housuun. Se hemmetin puomi ei nyt vaan mene. Tällä erää Huima tuli täydestä vauhdista ihan keskeltä alas. Kyllä kiittelin entistä enemmän sitä, että tänä vuonna hallin asvalttilattian päällä on routasuoja pehmikkeenä. Lento oli aika kurjan näköinen, Huimakin typertyi sadasosasekunniksi, ja sitten jatkettiin menemällä puomi uudelleen.

Kalabaliikki sai tietenkin myös ohjauksen sekoamaan, ja loppuun mentiin ihan miten sattuu; Huima sinkoili sinne tänne ja itse ohjasin sitä sinne tänne...  Onneksi Huimaa ei ilmeisesti pahemmin sattunut, eikä se näillä kierrosluvuilla välitä yhtään vaikka miten rymisee.

Toinen kierros heti perään olikin sitten kerrassaan upea! Vauhtia oli edelleen, mutta nyt myös ohjaus toimi, eikä virheitä tullut yhtään. Puomi mentiin niin, että Huima meni edeltä ja minä hissuttelin perässä, tässä on vaan se vaara että se oikaisee alastulokontaktin ellen ole sitä "estämässä". Mutta ei tuo kilpajuoksukaan sen kanssa näköjään onnistu. Täytyy koittaa seuraavalla kerralla apuohjaajaa puomin päässä namittamassa. Sen lisäksi että Huima loikkii puomilla varsahyppyjä, se myös koittaa pitää samalla minuun kontaktia, ja noin siinä sitten käy.

Hyvää tänään: putki meni vauhdilla ja keinu sopivan hillitysti kummallakin kerralla. Kontaktit meni vauhdista huolimatta myös hyvin. On tuon kanssa kyllä kiva harrastaa, vaikka se välillä aiheuttaakin rytmihäiriöitä  : )