Päästiin tunaroimaan vielä jäljellekin, kun se talvi ei näköjään vaan tule. Maasto oli ihan kauheaa - kalliota, pöpelikköä, heinkkoa ja kosteikkoa - eikä siihen kovin pitkää jälkeä (onneksi) saanutkaan. Merkata olisi pitänyt niin tiheään että mukana olleet merkit loppuivat. Jälki vanheni vajaan kolme tuntia, keppejä oli neljä ja purnukoita kaksi.

Alun Huima jäljesti mutta jätti ekan kepin ja purkin ilmaisematta. Puolivälin tienoilla se päätti vaihtaa jäljen oravan jälkiin (puihin tähyilyn perusteella arvelisin...), ja oli ihan sen näköinen että oli ihan oikealla asialla. Onneksi muistin sen verran mistä olin kulkenut että tajusin ottaa sen pois aika pian. Löydettiin jälki sitten vielä uudelleen ja miten kuten mentiin se loppuun.

Keppejä se ilmaisi kolme, yhden kerran otin sen takaisin ja otin uusiksi. Huoh.
Ai niin, jana sujui sentään mallikkaasti.