Ensin hyvät: Rata oli tosi kiva ja nopea, mutta ei mikään ihan kauhean helppo kumminkaan. Ekalla kierroksella yksi aita meni huti, ja siinä omatkin pasmat sekosivat ja ohjasin Huiman vielä väärään putkeenkin. Vauhtia oli huimasti, mutta puomikin meni silti tosi hyvin kun jäin vähän jälkeen itse.

Toisella kierroksella kaikki muu meni ihan kympin arvoisesti, paitsi puomin alastulokontakti. Koitin tällä kierroksella juosta Huiman edellä, mutta ei se toimi kyllä ollenkaan. Vauhtia piisasi edelleen vähintään saman verran kuin ekalla kierroksella ja Huima oli ihan tohkeissaan.  Päälle otettiin vielä kerran puomi niin, että Hui istui alastulon jälkeen. Huima sai maininnan siitä, että se on poikkeuksellisen hyvin kuulolla  : )

Sitten ne huonot: Kuuntelin jo toista kierrosta tehdessä että Huima vinkaisi 180° käännöksessä aidalta aidalle, kun se meni sivuluisussa täyttä vauhtia. Sitten kun lopuksi piti vielä ottaa aitaharjoitusta, se vinkaisi taas hypätessä. Kaipa siihen selkään sitten tuli taas joku pieni revähdys. Huiman meno radalla ei ole kyllä yhtään sulavaa, vaikka se nopea onkin, ja lisäksi kun lattia on liukas, niin noita sitten näköjään sattuu  : (

Kaiken kukkuraksi kävi vielä niin, että Iines pääsi melkein nappaamaan Huimaa, Mimmi koitti hyökkiä ja Bella murisi naapurihäkissä, ja yhdistettynä oletettuun selkäkipuun Huima meni lopuksi pöydän alle, eikä meinannut tulla pois. Sain sen sitten vielä vähän juoksemaan loppuverryttelyä hallissa, mutta kun piti mennä hakemaan tavarat häkkinurkasta, se löi taas jarrut pohjaan. Kun Mimmi seisoi takana, en voinut sitä laskea irtikään, ja niinhän siinä sitten kävi että omat hermot meni : ( Ei varmaan auta jos koiraa pelottaa, että emäntä vielä rempoo hihnasta ja karjuu täyttä kurkkua : ( 

Täytyy nyt vaan seuraavalla kerralla ottaa oma boxi mukaan ja viedä se ihan toiseen nurkkaan, että kukaan ei ainakaan pääse ärhentelemään. Toivottavasti Huima yhdisti episodin vain hallin nurkkaan, eikä radan tekemiseen...  Voi itku  : (