Tänään aloitettiin paikallamakuulla, joka tehtiin poikkeuksellisesti ulkona. Se olikin tosi hyvä juttu, hallissa kun se on (ainakin välillä) vähän liiankin helppoa. Ensimmäisellä kerralla vieressä oli vieras (uros)bortsu. Aikaa oli noin minuutti josta osa ajasta piilossa. Pari pientä vinkaisua pääsi, muuten ok. Toisella kerralla aika vähän pidempi, nyt vieressä Iida ja Roni. Osa ajasta piilossa, kun Buda tuli kävelyltä tulin näkyviin että olisin päässyt ojentamaan Huimaa jos tarvis. Ei tarvinnut, muuten meni ihan hyvin paitsi että taas pääsi pari pientä vinkaisua.

Halliin mentiin sitten nelivedolla sisään, joten sitten alettiinkin treenata rauhallista odottamista. Ensin Huima tuli kymmenen sentin päähän tuijottamaan silmiin, sitten se meni niin kauas kuin hihna antoi myöden ja koitti kuristaa itsensä kaulapantaan ja piipitti. Sitten se meni maate (kun käskettiin) ja piipitti. Karjaisu ei tuottanut mitään tulosta. Silittämällä rauhoittelu ei onnistu, kun se saa aikaan loikan kauemmas ja itsemurha-yrityksen kaulapantaan. Koitin sitten vaan olla huomaamatta Huimaa ja haukottelin ja katselin muualle, ja loppujen lopuksi se ainakin hiljeni, vaikka ei kyllä kovin rauhalliselle näyttänyt vieläkään.

Onneksi se oli sentään hiljaa kun meidän vuoro tuli. Tänään en viritellyt sitä yhtään, vaan alettiin ihan suoraan hommiin. Otettiin kisanomaisesti putkeen kolme liikettä palkkaamatta; liikkeestä seis, liikkeestä maa ja luoksetulo pysäytyksellä. Kaksi ekaa kympin suorituksia, liikkeessä seisomisessa pysähdys oli ihan vähän hidas kun vauhtia oli sata ja lattiamatto liukas. Tässä se myös ennakoi ja lähti uudelleen liikkeelle liikkeenohjaajan käsky-sanalla. Sanoin kumminkin siihen päälle oman käskyn, otin sivulle ja palkkasin heittämällä sille purkin taskusta. Tosi hienosti Huima teki kaiken vireen pätkääkään laskematta!  :-D

Lopuksi otettiin vielä avo-kaukoja (hyvät!) ja ruutua (innokas ja hyvä). Treenit päätettiin seuraamiseen ja siitä loppupalkkaan. Seuraaminen jätättää jos itse kävelen hitaasti ja epävarmasti, muuten kyllä ihan ok (paitsi ne vasemmat...).

Päivän saldo: jos vaan Huiman pinna olisi hiukan venyvämpi, se olisi kyllä aika pätevä :o)
Vaan hermoineen päivineen – on sen kanssa vaan aika kiva puuhastella!