Sen verran harvoin päästään harjoittelemaan, että homma ei kummemmin etene, mutta ainakin Huimalla on kivaa. Odottaessa se haisteli ja kuunteli jotain metsän eläintä, mutta lähetettäessä lähti kumminkin innolla toiseen päähän, eli motivaation täytyy olla aika hyvä ;-)

Tänään tehtiin niin, että juoksin toiseen päähän niin, että Huima oli vapaana, ja tulihan se sitten mukinoitta mukaan. Varpu jäi jyrkän mäen päälle piiloon, aika kivasti Huima jaksoi juosta mäkeä ylös-alas. Viimeisellä pätkällä se oli kyllä jo niin väsynyt että tuli mäkeä ylös ravissa, eikä ihme kun oltiin oltu jo samassa mäkimaastossa lenkillä ja ilmakin oli lämmin.