Uffen ja Ledin mökillä metsätiellä.
Tänään otettiin askel eteenpäin ja tehtiin vähän pidempi pätkä vähemmillä toistoilla. Matkaa kolmesataa metriä, eikä näköyhteyttä. Huima sai tulla toiseen päähän vapaana, vähäksi aikaa se tosin jäi seisomaan puoliväliin ja miettimään että kumpaan päähän kannattaisikaan oikein mennä.

Ekalla lähetyksellä lähti vauhdilla, mutta hidasti puolivälissä. Onneksi Varpulla oli jo siinä vaiheessa jonkinmoinen näköyhteys Huimaan (ja nopeat hoksottimet!), ja yhdellä kutsulla Huima sai taas vauhdin kohdilleen. Pieni odotus toisessa päässä sujui kohtuullisesti, Huima rauhoittui sivulle otettuna.

Loput kaksi pätkää menivät ihan erinomaisesti, oman pään tauon Huima käytti hyväkseen ja ryömi ja kieritteli jäljellä olevassa lumessa. Loppupalkaksi Huima sai karvapalleron, ja juoksenteli vielä sen kanssa päiden väliä kun palattiin takaisin lähtöpisteeseen.

Päivä oli lämmin ja kuntoakin aletaan jo kysyä kun matkat pitenevät.