Huima joutui taas tänään emännän koekaniiniksi. Tänään kokeiltiin miten sujuu kolme tuntia vanha jälki tuulisella ja sateisella ilmalla. Ei sujunut.

Jälkeä tehdessä oli vielä poutaa, metsä oli kostea sateen jäljiltä. Sade alkoi tunnin päästä jäljen tekemisestä, joten jälki ehti liota pari tuntia reippaassa tihkussa.
•  Ilmanpaine: 1007 hPa
•  Lämpötila: 4 °
•  pohjoistuulta 7 m/s

Jana oli harjulle menevä metsätie, matkaa jäljelle n. 30 metriä. Huima eteni hyvin ja suoraan, löysi jäljen – ja lähti taas sujuvasti takajälkeen. Tällä kertaa ei tajunnut itse korjata, seisoi vaan epävarmana vaijerin päässä. Eipä siinä sitten auttanut kuin kutsua se takaisin ja avittaa vähän oikeaan suuntaan. Jäljesti ekalle kepille (jota etsi aika kauan), ja hukkasi sitten jäljen. Pyöriskeltiin siinä sitten vähän aikaa kunnes vein Huiman autoon.

Tein paikkaukseksi vielä janaharjoituksen joka vanheni sen aikaa että sain alkuperäisen jäljen merkit kerätyksi. Lähetys n. kymmenen metrin päästä, Huima haistoi jäljen jo lähetyspaikalle kun se oli niin tuore että haju leijui ilmassa. Meni aika hyvin suoraan jäljelle ja lähti oikeaan suuntaan (toisessa suunnassa se olisi tullut tielle). Eteni nenä vähän ilmassa mutta muuten hyvin - ja suoraan kepin yli. Hohhoijaa, ei mennyt putkeen sitten tämä paikkauskaan.

No, jos jotain hyvää, niin janalla Huima etenee aika suoraan ja näköjään myös aika pitkälle. Nyt on sitten keskityttävä siihen että takajälkiä ei tule, pitänee mietiskellä jälkien lähdöt vähän paremmin.