1.4.
Näyttelyssä käynnin, pitkän jäljen ja pitkän lenkin päälle käytiin ottamassa paikallamakuu tällä kertaa jäähallin parkkipaikalla. Vaikka Huima oli ihan väsyksissä se oli tosi levoton. Onneksi se oli kumminkin ihan hiljaa koko ajan. Aikaa kolme ja puoli minuuttia ja yksi välipalkka. Auton takana piilossa.
31.3.
Ledin ja Uffen kanssa mökin pihalla kaiken puuhastelun päälle. Huima oli sopivan väsähtänyt, ja niinpä se makoili ihan hiljaa ja rauhallisesti pari minuuttia. Koko aika piilossa, muutama kehu, ei välipalkkoja. Onkohan se sittenkään ihan toivoton tapaus?
29.3.
Sisällä häiriötä. Huima makoili ja heittelin sen nenän edessä namia ja vinguttelin vinkulelua. Yhden kerran se nytkähti kun nami meni ihan nenän edestä, mutta makuulla pysyi : )
26.3.
Ledin kanssa viestitreenin jälkeen HIHSin parkkipaikalla. Olin koko ajan näkösällä kun Huima näytti olevan siinä hilkulla että alkaako levottomaksi. Aikaa pari minuuttia, koko aikana Huima äännähti kaksi kertaa ihan hiljaa ja pienesti, kovasti kyllä haisteli ja katseli metsään päin. Varpu häiriköi sen verran että kiersi pari kertaa koirat ympäri, ei aiheuttanut hännänheilautusta kummempaa reaktiota.
Kotona vielä minuutin paikallamakuu niin että olin koko ajan sisällä. Tieltäpäin kuului jotain ääntä, ja sinne piti niska kenossa kurkotella, onneksi ei noussut vahtimaan kumminkaan.
25. 3.
Mökkitiellä vajaa pari minuuttia välipalkalla. Kovin kävi nenä ja korvat heiluivat eestaas. Komensin pari kertaa ihan kunnolla kun pää kääntyi nurinniskoin, sen jälkeen Huima makasi aika nätisti korvat lintassa.
Toinen harjoitus kotiin mennessä Iittalan golfkentällä. Muutama minuutti auton takana ilman välipalkkaa, pari kehua kun oli nätisti. Ei kummempaa häiriötä.
24.3.
Karkun vanhan kirkon parkkipaikalla. Pari minuuttia välipalkalla auton takana ihan Huiman lähellä. Luonnon ihmeet olisivat kovin houkuttaneet, joten yhtään vaikeampaa ei uskaltanut tehdä.
23.3. Poolokentän parkkipaikalla. Ensin minuutin verran auton takana piilossa, ei kehuja eikä välipalkkoja. Ok. Toinen reilu minuutti muutaman metrin päässä näkösällä. Huiman ohi kymmenen metrin päästä käveli hevonen rauhallista käyntiä, mutta se ei häirinnyt Huimaa yhtään. Molemmilla kerroilla ennakoi maahanmenoa. Hyvältä näyttää, nyt pitäisi kehitellä vaan niitä kontrolloituja häiriötilanteita.
22.3
Lenkin ja esineruudun jälkeen Sveitsin kentällä neljä ja puoli minuuttia, koko aika piilossa. Toisessa päässä kenttää lenkkeili snautseri, ei muuta häiriötä. Huima haisteli vähän vähemmän kuin eilen, näytti silti olevan koko ajan aika skarppina. Ei ääntelyä ja muutenkin kohtuu rauhallinen suoritus. Yksi välipalkka ja kehuja kun oli nätisti.
21.3.
Huima oli puuhastellut sen verran, että oli aika rauhallinen ja tyytyväinen kun käytiin Sveitsin kentällä makaamassa. Jätin Huiman suoraan autosta maahan ja kävelin itse suojelupiiloon. Yksi välipalkka (kuivanami) ja muutama kehu, aikaa yhteensä kolme minuuttia. Toinen nami vapauttaessa. Huima haisteli kovasti ja oli aika skarpin näköinen, mutta makasi koko ajan ihan hiljaa ja nätisti. No, häiriötäkään ei ollut hajuja enempää.
20.3.
Aamulenkillä tiilitehtaalla kaksi toistoa purkin kanssa. Ensimmäisellä kerralla pari minuuttia niin, että vain kävin piilossa ja olin lopun aikaa näkösällä. Huima katseli puskissa pomppivia variksia, mutta oli muuten aika rauhallinen. Toisella kerralla menin suoraan piiloon talon taakse, ja tulin saman tien takaisin. Huima ei välitä purkista yhtään, noteeraa sen vasta siinä vaiheessa kun alan kaivella sieltä namia esiin. No, eihän sen käytöstä ainakaan haittaa ole.
19.3.
Aamulla lyhyt makuu omalla pihalla.
Lenkin jälkeen niin, että Varpu jäi Uffen ja Ledin kanssa vahtimaan kun itse menin piiloon. Kohta piiloon päästyä tuli koira Huiman takaa, ja tulin piilosta pois. Kehuin Huimaa matkalla, mutta kun tarpeeksi lähelle pääsin, se nousi ja lähti kohti koiraa (joka oli vielä jättikokoinen leonberginarttu). Onneksi ei tullut sentään tappelua, mutta kyllä kohta alkaa jo usko loppua. Huima takaisin makuulle ja piiloon. Piiloon mennessä Huima vielä haukkui. Muutama minuutti piilossa ja palkkaamaan. Loppuaika meni hyvin, mutta ei se paljon lohduta.
Illalla tehtiinkin sitten vielä monta toistoa. Lenkiltä tullessa omalla pihalla se näytti tosi epävarmalta kun sitä sisältä vilkuilin. Nuoleskeli huulia ja haukotteli, mutta olisikohan vielä ollut tolaltaan siitä leonbergi-jupakasta?. Lisää toistoja illalla ratsastuskeskuksen parkkipaikalla ja myös sisällä. Kokeilen nyt jos namipurkin vahtiminen auttaisi - tuntuu vaan että Huima ei ihan ymmärrä että sen pitäisi sitä purkkia vahtia ;-)
18. 3.
Kotona lyhyt makuu niin, että Huima makasi ulko-oven edessä ja itse menin sisään piiloon ja kurkistelin Huimaa ikkunasta.