Käytiin Usmissa ensin lenkillä ja sitten tehtiin molemmille koirille lyhyet viestitreenit.

Kun viimeksi oli vaativampi treeni, otettiin nyt taas askel taaksepäin ja tehtiin tiellä näköyhteydellä, matkaa oli vajaa sata metriä. Vein Huiman nyt remmissä toiseen päähän, ihan vähän jarrutteli keskivaiheilla ja kovasti nuuski metsään päin.

Odotteli lähtölupaa ihan täpinöissään, ja lähti vauhdilla, mutta sitten metsästä tullut haju houkuttelikin sen koukkaamaan metsään. Tuli onneksi aika pian takaisinpäin, ja vauhdilla kutsusta toiseen päähän. Kaksi muuta pätkää menikin sitten ihan kommelluksitta.

Lopuksi tehtiin vielä jälkiosuus; noin sata metriä umpimetsään, Huima lähti hienosti jäljelle ja löysi nopeasti ja helposti.

Viestihommien jälkeen käytiin vielä Sveitsissä makaamassa:
• Ensimmäisellä yrityksellä Huima nousi haistelemaan maata melkein heti kun olin ehtinyt piiloon (laitoinkohan sen maahan väärällä käskyllä..?)  : (
Huima näytti ihan sille, että se oli kertakaikkiaan unohtanut mitä on tekemässä kun oli löytänyt kiinnostavan hajun, ja koska se ei näyttänyt yhtään epävarmalle, uskalsin komentaa sitä.
Kävin palauttamassa sen makuulle aika kovasanaisesti, sen olisi kyllä jo opittava että paikallamakuu ei ole vapaavalintainen tehtävä. Hui ei näyttänyt olevan oikein millänsäkään komentamisesta, makasi  oikein nätisti loput pari minuuttia  jonka olin piilossa.
• Sitten otettiin pidempi makuu, edelleen ilman kehuja tai välipalkkoja, koko aika piilossa. Huima makasi koko viiden minuutin ajan varmaan hienommin kuin koskaan, ihan vähän haisteli ja katseli ympärilleen, ja näytti tosi rauhalliselle!
• Kolmas vielä niin, että vain käväisin piilossa. Edelleen rauhallista.