Olipa meillä taas kummalliset treenit...
Rata oli edellisen ryhmän jäljiltä, 16 estettä yhdessä sumpussa kentän toisessa päässä. Aika paljon pyörittiin siis samoja esteitä ympäri. Ohjaajalle kunniamaininta radan muistamisesta ;o)

Huima oli super-innokkaalla tuulella, ei meinannut pysyä nahoissaan kun odoteltiin koutsia paikalle että päästiin lähtemään radalle, vaan pompahteli rengasta edes-takaisin kun silmä vältti. Mennä viipotti radallakin sitten sitä vauhtia, että tuli pari hutia, lisäksi se hyppäsi yhden aidan siiven yli, mitä se ei ole tehnyt pitkään aikaan. Meno oli aika ruman näköistä, se ei yhtään taas katsonut minne ja miten menee, kunhan vaan roiski menemään.

Päälle otettiin erikseen A:ta, Huima kun hyppäsi melkein harjalta alas ekalla kierroksella. Edelleen intoa riitti niin, että Huima livisti saman tien A:ta toiseen suuntaan takaisin...

Sitten toinen kerta kokonaista rataa, nyt meni vähän paremmin kun tiesin mitä vahtia, ja vauhtia ja intoa oli vieläkin oikein reippaasti.

Sitten Huima autoon, ja tauolla katsottiin Timpan kanssa miten voisin parissa paikassa ohjata niin, että ehdin paremmin Huiman edelle. Huima oli tainnut tässä välissä varastaa häkin välistä namipussin lopun, ja radalle tullessa se näytti jo vähän sille, että ei paljon kiinnosta. Leluakaan se ei noteerannut (!). Taas kävi niin kuin joskus viime kesänä viimeksi – en saanut Huimaa liikkeelle millään. Jätettynä se jäi vaan istumaan vaikka kuinka houkuttelin, ja lentävä lähtö ei onnistunut kun Huima jäi nuuskuttelemaan kenttää. Lopulta sain sen liikkeelle namilla, ja loppu rata meni sitten kivasti – vauhtia oli sopivasti (ohjaajalle, siis), eikä tainnut tulla yhtään virhettäkään. Siitä sitten kipitettiin autolle loppupalkalle.

Mikähän kumma siihen otukseen taas meni? Ilma oli kyllä kuuma ja kostea, ja pahimmat höyryt jo päästelty. Ihme juttu vaan, että itse radan Huima meni ihan iloisesti. Voisiko se jotenkin kokea, että autoon joutuminen välillä johtui siitä, että se teki huonosti/väärin, eikä halunnut enää yrittää? Selkävaivojakin epäilin jo, mutta metsälenkillä treenien jälkeen meno oli semmoista, että selkää ei ainakaan enää siinä vaiheessa kivistänyt. Kotona kokeilin vielä, ettei Huima reagoi selän hieromiseen.

Seuraavalla kerralla otetaan varman päälle ja tehdään vaan sama rata kaksi kertaa peräkkäin, ja sitten pannaan pillit pussiin.