Koitettiin käydä Talvisillan kentällä harrastamassa.

Paikallamakuulla aloitettiin sen jälkeen kun kentän pusikot oli kierretty läpi. Ensin kaksi parin minuutin makuuta näkösällä: vähän Huima vilkuili ympärilleen, mutta oli suht rauhallinen kumminkin. Kolmannella kerralla heittelin sen edessä narupalloa ja namipurkkia, ja lopulta juustonpalasta ihan nenän edestä. Ei vaikeuksia, hieno homma. Kaikkien kolmen paikallamakuun jälkeen Huima näytti rauhalliselle ja jäi venyttelemään makuulleen.

Mahtaakohan paikallamakuu nyt kumminkin ottaa vähän koville, sen jälkeen kun ei oikein mikään muu olisi enää kiinnostanut kuin puskien nuohoaminen. Vähän se leikki sorsan kanssa ja teki jotain pientä, mutta ruudun jälkeen meidän oli pakko poistua paikalta. Ruutu sinänsä meni hyvin, Huima juoksi suoraan ja kohtuu reippaasti ruutuun ja palkkana ollelle patukalle. Patukka sen sijaan sai vain ylenkatseellisen mulkaisun. Jo on aikoihin eletty!

Täytyy nyt vähän aikaa tehdä paikallamakuuta ja muita juttuja ihan erikseen, vaikka voihan olla että homma ei olisi nyt muutenkaan napannut. Omat hermotkin olisi syytä saada kuriin tai kohta ei tule enää mistään mitään.