Virve Sormusen toinen koulutuskerta. Huima sai makoilla katselemassa kun eka koira treenasi, ja sitten oli Huiman oma vuoro.

Tunnarilla aloitettiin, kapuloita vietiin oikea määrä, ja matkaakin oli kymmenisen metriä. Huima juoksi aika vauhdilla kapuloille, mutta haisteli kumminkin rauhallisesti. Otti yhden väärän kapulan suuhunsa, ja sen jälkeen omansa. Kehuin sitä kun oli nostanut kapulan, ja siitä tuli vähän noottia. Toisella yrittämällä sitten olin ihan hiljaa; Huima haisteli kapuloita hienosti, ja otti heti oman suuhunsa ja lähti tuomaan. Puolessa välissä se sitten hämmentyi kun en sanonutkaan mitään, seisahtui ja alkoi purra kapulaa. Tunnari-osuus siis meni kerrassaan loistavasti, mutta nyt täytyy alkaa totuttaa Huimaa siihen, että oikein menee, vaikken sanokaan mitään. Jos se jää paikoilleen, niin ennemmin pienillä eleillä koittaa saada se tekemään liike loppuun.

Sitten seuraamista, ehkä reilun kaavion verran. Kommenttina että paljon oli hyvää; meno oli harmonista, ja että avitan hyvin Huimaa. MUTTA sitten samalla painostan sitä koko ajan puskemalla sitä vasemmalle. Pitäisi tarkemmin katsoa mihin menen, ja mieluummin siirtyä korostetusti oikealle; lähdössä voi ottaa vaikka askelen oikealle ja tehdä myös kulmat korostetun leveästi oikealle. Näinhän se on, vaikka itse en olekaan aiemmin huomannut mitään kummaa meidän seuraamisessa.

Sitten paikallamakuudemonstraatio ruokapurkin kanssa. Ehdin olla piilossa A-esteen takana ehkä kymmenen sekuntia, ja Huima vinkui sen jälkeen koko ajan, paitsi kun jossain kauempana alkoi koira ulvoa, niin Huima jäi kuuntelemaan sitä. Aikaa ehkä minuutti. Ei palkkaa. Vinkkinä, että aina pitää mennä ja tulla piiloon samasta kohdasta, ettei koiran tarvitse olla epävarma siitä, missä olen. Toinen kerta otettiin niin että vain kävin piilossa, eikä Huima ehtinyt vinkua. Vapautuksen jälkeen Huima oli jo lähdössä hakemaan namia piilosta, mutta palkkasin sen sitten vaan namilla. Nyt pitää harkita jatketaanko ruokapurkkitreeniä vai ei. Kokeiltavaksi saatiin myös neuvo, että käyn piilossa ja tulen näkösälle, ja menen taas piiloon, jolloin Huimalla on tavallaan "ohjelmaa" ja se pysyisi skarpimpana.

Treenien jälkeen otin Huiman vielä vähän riekkumaan ja tekemään jotain pientä, ja nyt se olikin paljon paremmassa vireessä. Kaukoja ihan läheltä, vähän hömppätemppuja, askelsiirtymisiä ja luoksetulon pysäytyksiä nameja kopittelemalla.

Lisäksi saatiin jääviin vinkkinä treenata niin, että koiran eteen jätetään lelu (tai ruokapurkki), ja kun koira katsoo sitä se vapautetaan. Auttaa esim. idiottiringissä jos koira tahtoo vilkuilla ohjaajaa taaksepäin.

Olipa taas hyvä treeni, vaikka osa asioista taisikin jo haihtua päästä...