Huima oli tänään Virve Sormusen yksityisopissa. Koiria oli kaikkiaan kolme, ja Huima odotteli reilun tunnin ennen omaa vuoroaan. Huima oli tänään taas varsin omituisella tuulella, jotenkin paineistunut tai epäluuloinen. Liekö sitten johtunut päällä jyristäneestä ukkosesta, tai siitä että se aluksi ontui vähän toista tassua. Vai voiko sillä olla sitten kumminkin jotain valeraskausoireita, ihan samanlainen herkkis se ainakin oli kuin valeraskausmasisten aikaan. Itse liikkeet Huima teki (tai yritti tehdä) ihan suht koht innolla, mutta "väliajoilla" se outoili.

Ruudulla aloitettiin niin, että Huima näki kun lelu vietiin. Toinen toisto niin, että pysäytin sen ruutuun ja Virve heitti patukan palkaksi. Molemmat oikein hyvät.

Sitten otettiin meidän murheenkryyniliikkeet, eli luoksetulo ja kaukot.
Luoksetuloa tehtiin niin, että yritin pysäyttää sen ihan samantien kun olin antanut lähtökäskyn, ja samalla Virve heitti pallon sen sivulta taaksepäin. Homma ei oikein sujunut, mutta hyvä vinkki varmaankin, jos assistenttia on saatavilla. Tehtiin aika monta toistoa, ei Huima siitä ole oikein millänsäkään.  Muuten mennään sitten niin kuin tähänkin saakka, mutta pidetään pysäytyspaikkaa kauempana.

Avo-kaukot demonstroitiin ensin, eli eihän Huima mihinkään ekalla noussut. Sitten tehtiin niin, että Kaisu seisoi Huiman toisella puolella, ja palkkasi siitä joka nousun ja makuullemenon niin että Huima pysyi paikallaan. Tämä olikin loisto vinkki, palkkaus ei häiritse liikkeen jatkumista ja tulee heti oikeaan aikaan. Täydestä matkasta onnistui kertakaikkisen hienosti!

Kaukojen seisomista otettiin sitten vielä ihan kuonon edessä, eipä siinä sen kummempaa.

Paikallamakuusen saatiin sitten taas se vinkki, että kannattaa opettaa se ruokakupilla. Kun tuon on kuullut jo niin monelta eri neuvojalta, niin kai sitä on sitten pakko rohkaistua kokeilemaan. Avainsanana on oma viileys, eli teki Huima mitä tahansa, pitää itse pysyä rauhallisena. Vinkumisesta ei kannata aluksi olla huolissaan, myöhemmin kannattaa sitten palkata se siitä että makaa rauhallisesti. Palkalle viedään hallitusti hihnassa, eikä anneta rynniä. Palkan etäisyyttää ja aikaa pidennetään vähitellen, ja viedään pikkuhiljaa liikettä pois keittiöstä.

Odottelua tuli liikkeiden välillä aika paljon, Huima odotteli suht rauhallisesti. Pari kertaa nostin nokkaa maasta kun alkoi imuroida nameja kentältä. Homman päätteeksi otettiin pätkä seuraamista (meni ihan mukavasti) ja loppupalkalle autoon.

Saas nähdä miten homma tästä lähtee, seuraava sessio olisi kahden viikon päästä. Josko tuo olisi taas vähän enemmän oma itsensä silloin...

JK: No nyt on kokeiltu eka kerta paikallamakuuta ruokakupilla. Vastoin kaikkia odotuksia Huima makasi oikein rauhallisesti  sen kaikki 15 sekuntia ;-D
Myös ruokakupille vapautus oli hillitty. Ainut vaan, että homman idea vähän vesittyi, kun Huima tapitti koko ajan ohjaajaa, eikä ruokakuppia, niin kuin oli tarkoitus.