Ratsastuskeskuksen parkkipaikalla.

Kaisu teki tunnarin ensin niin, että oman kapulan päällä oli nami. Huima haisteli ensin kaikkia kapuloita, söi namin, jatkoi haistelua, ja alkoi nostella kapuloita summamutikassa. Toisella yrittämällä (ilman sitä namia) otti vielä pari väärää kapulaa suuhunsa, mutta tiputti ne ja toi oikean. Kolmas kerta meni nappiin, haisteli paria kapulaa ja toi sitten oman ihan varman näköisesti.

Sitten kaukot sivusta palkkaamalla. Olin ensin muutaman metrin päässä ja liikuin tehdessä vielä vähän taaksepäin. Tällä kertaa Huima ei oikein malttanut keskittyä, katseli enemmän  Kaisua kuin minua ja sähläili sitten vähän. Intoa kyllä oli ja teknisesti meni ihan oikein, myös seisomiset ja seisomisesta maahanmenot. Otettiin vielä toisen kerran perään avon kaukot, ja nyt Huima malttoi jo keskittyä ja teki hienosti.

Luoksetulo takapalkalla: Jätin kulmasta vähän avatun Cesar-purkin Huiman taakse, ja jätin Huiman makuulle. Matkaa parikymmentä metriä. Ensimmäisellä yrittämällä Huima ponkaisi maasta suoraan purkille. Taisi olla kuulossa tai kuullun ymmärtämisessä vähän vikaa. Toinen yritys meni nappiin – Huima lähti rivakasti liikkeelle, pysähtyi nopeasti, ja sai herkkunsa : )

Ihan hyvä treeni, Huimasta mahtaa vaan tulla melkoinen pullukka tällä palkkaamisella.

Paikallamakuut on nyt siinä jamassa, että vien ruokapurkin vähintään kymmenen metrin päähän Huimasta, ja menen itse piiloon. Näin tehden se ei vingu eikä ole kovin levoton, mutta toisaalta se ei kyllä ihan herkeämättä vahdi sitä purkkiakaan, niin kuin pitäisi. Paljon skarpimpi Huima on kuin vanhalla paikallamakuu-metodilla, mutta edelleen vilkuilee ympärilleen.