Käveltiin koneelle ja otettiin siellä muutama luoksetulo ja kaukokäsky. Luoksetulon vauhti oli hidas, mutta ainakin se pysähtyi – lyhyeltä matkalta. Kaukot myös läheltä, mutta kaikki sentään onnistui.

Kotona otettiin paikallamakuu (kahteen osaan jaetulla ruoalla). Hui makasi hiljaa, vilkuili vähän ympärilleen, ja purkille viedessä äänsi. Molemmilla kerroilla kävin piilossa.

Sen päälle vielä kaksi tunnaria neljällä kapulalla, kaikki kapulat olivat lionneet nurmikolla pari viikkoa eli kaikissa oli sama perushaju. Ensimmäisen kerran huima ihan todella etsi ja haisteli, toisella kerralla se imuroi nurmikkoa vähän ympäriltäkin, ennen kuin sai hajun oikeasta kapulasta. Muut kapulat se haistoi tarkoin, mutta ei närppinyt yhtään. Jipii, enää pitäisi saada se sitten erottamaan oma haju liikkeenohjaajan hajusta...