Lenkille mennessä poikettiin Kytäjällä ihanan isolla ja autiolla hiekkakentällä tokoilemassa. Ensin otettiin paikallamakuu, muutama minuutti niin että olin puskassa piilossa ja kehuin Huimaa sieltä pari kertaa.

Sitten mentiin ruutuun jonka olin tehnyt valmiiksi ja vienyt sinne puuhkan odottelemaan. Puolivälissä matkalla sivussa juoksulinjasta oli yksi häiriötötsä, ja ihme ja kumma Hui ei noteerannut sitä miksikään! Huiman reitti ruutuun oli suora ja vauhtia riitti.

Sitten luoksetulon pysäytyksiä. Että voi olla vaikeaa. Yhden kerran kokeilin täydeltä matkalta, mutta vauhti on kova eikä Huima pysähdy, hyvä jos hiljentää. Lähempää se jolkottelee hitaampaa ja myös pysähtyy kohtuu hyvin. Kivaa Huimalla oli kumminkin, heittelin sille namipurkkia palkaksi.

Sitten tehtiin muutama liike ilman palkkaa:
Liikkeestä istumisella aloitettiin, eipä ongelmia. Vapautuksen jälkeen Huima olisi kyllä jo mielellään lähtenyt ruokapurkille.
Sitten Nouto; kapula katosi Huiman näköpiiristä ja se teki vauhdikkaan koukkauksen, ja kävi sitten kunnon rallilla hakemassa kapulan. Ihan vähän vinoutta edelleen luovutuksessa.
Seuraamista kaaviollisen verran, hiukan se kentän reunalla ollut ruokakuppi taisi häiritä, mutta ihan ok. Kehuin pari kertaa kun Hui teki erityisen hyvää työtä.
Lopetettiin kaukoihin selkä purkkiin  päin. Nyt Hui ei jumita enää yhtään, mutta istu-seiso -vaihdoissa tuppaa vähän menemään siirtymiset sekaisin. Piti ottaa aika monta kun tuntui ettei seisomisesta millään päästä istumaan.

Ruoan jälkeen vielä leikittiin oikein kunnolla sorsan kanssa, ja sitten päälle vielä vähän kapulan pitoharjoitusta ja muutama edestä sivulletulo.

Huimaa ei näköjään vieraat paikat häiritse enää yhtään, varsinkaan jos avoin alue on tarpeeksi iso. Pikkukentillä puskien vetovoima tulee sitten kuvioon mukaan...