Kun kolmeen viikkoon ei olla tehty paljon muuta kuin syöty ja maattu, niin eihän se ihme jos kaikki ei menekään ihan niin kuin haaveiltiin. Tänään piti olla kokeenomainen treeni, mutta meidän osalta se meni vähän myttyyn kun mikään ei meinannut sujua.

Paikallamakuu sentään meni kaikinpuolin loistavasti. Koirat makasivat toisen ryhmän häiriötreenien etupuolella ja kopissa oltiin piilossa. Huima näytti ikkunasta vakoiltuna oikein rauhalliselle. Vapautuksen jälkeen Huima on ottanut tavaksi jäädä rauhassa vähäksi aikaa rapsuteltavaksi ja kehuttavaksi, ja näyttää minusta oikein tyytyväiselle.

Varsinaiset treenit aloitettiin virittelemällä koirat ensin askelsiirtymillä ja seuraamispätkillä. Huima oli ihan intona narupallosta ja edisti vähän. Virittelyn jälkeen odoteltiin että Jetti sai tehtyä omat liikkeensä, ja sitten oli Huiman vuoro.

Anne teki ensin ruudun valmiiksi ja vei sinne Huiman iltaruoan palkaksi. Siinä vaiheessa kun Huima oli kolmatta kertaa karkaamassa ruutuun, haki Anne purkin takaisin kainaloonsa. Kumma juttu kun purkki saa olla ihan rauhassa kentän reunalla, mutta ei ruudussa.

Ruutuhepuloinnin jälkeen päästiin aloittamaan tämän hetken murheenkryyni nro ykkösellä – luoksetulolla. Kaksi ekaa meni läpijuoksuksi, kolmannella varmistin namilla, palkkasin seisomisesta, siirryin vähän, maahanmeno ja palkka, ja lopuksi vielä sivulle ja palkka. Kahden ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen Huima näytti jo vähän maansa myyneelle, eikä meinannut enää tulla edes lähtöpaikkaan.

Seuraavana vuorossa oli liikkeestä istuminen – olin tarkoituksella valitsevinani tähän väliin helpon liikkeen. Ensimmäisellä yrityksellä Hui jäi seisomaan, toinen ok.

Sitten piti ottaa voi-kaukot, mutta kun mikään muukaan ei ollut sujunut niin otettiin sitten avo-kaukot ja viimeisenä siirtymisenä seisominen. Jotain mekin sentään osattiin, nopeat ja varmat siirtymiset!

Ja vihdoin se ruutu! Ei tarvinne sanoa että tämä homma oli läpihuutojuttu  :o)

Loppupalkan jälkeen siirryttiin takanurkasta takaisin kentälle, ja otettiin istuminen sillä välillä kun Jetti hyppäsi. Minuutin verran yhdellä välipalkalla piilossa, hyvin sujui.

Täydellä mahalla pompautettiin lopuksi vielä hyppynoutokin (metallikapulalla). Pikkuisen Hui tuli vinoon sekä eteen että sivulle, vanhat virheet näköjään tulee heti takaisin kun ei treenata.

Kotiin päästyä otettiin vielä vähän tunnaria hajuttomilla ja omalla – olin ihan varma että menee sähläämiseksi kun ei olla pitkään aikaan otettu, mutta eikö mitä! Näin varmaa tunnaria Huima ei ole ikinä tainnutkaan tehdä kuin tänään! Matka oli täysi ja toisella kerralla otin mukaan myös luovutuksen, eikä yhtään tarvinnut kannustaa Huimaa kapulan tuomisessa (no vähän se järskäsi kyllä luovutuksessa). Molemmilla kerroilla se haisteli rauhallisesti ensin kaikki kapulat ja valitsi sitten omansa yhtään muita härkkimättä  ;-)  Homma oli muutenkin ilmeisen mieleistä, kun jo lopetettuamme Huima kävi vielä omin luvin hakemassa "hylättyjen kapuloiden pinosta" äsken käytetyn omansa. Palkkasinkin sen siitä vielä kun kerran oikean toi (muita ei ollut käytetty muutamaan viikkoon joten hajuero oli kyllä selvä).

Ei hassumpi päivä loppujen lopuksi kumminkaan  :o)