Huima jäi tänään taas jököttämään ensimmäisen esteen taakse. Onkohan sillä samaa vikaa kuin ohjaajallakin, että lähdössä vähän jännittää miten rata sujuu..? Otettiin sitten aluksi pelkkää kahdeksikkoa aidalla, ja sen jälkeen Huima lähti tekemään rataa ihan normaalisti, ja vieläpä oikein hyvällä vauhdilla.

Tänään olikin niin päin että eka rata sujui paremmin kuin toinen – tulikohan meille yhtään virhettä edes? Toiselle radalle Huima lähti paremmin eikä kahdeksikkoja tarvittu, mutta vauhti oli vähän hitaampi ja virheitä tuli roppakaupalla. Ensin Huima meni väärästä päästä putkeen vaikka itse olin jo edeltä mennyt ihan putken suulle, ja sitten se ohitti ensin yhden aidan ja tuli väärältä puolelta takaisin.

Tässä välissä Huima lepuutti vähän aikaa autossa, ja sitten otettiin vielä lelun kanssa pieniä suoria radanpätkiä ja pari kertaa kepit. Huima oli oikein rivakka ja meni iloisesti.

Mari oli sen verran katsellut Huiman menoa, että kommentoi sen liikkumista tosi epätaloudelliseksi. Ponnistusvoima on kuulemma mahtava, mutta myyrähyppy-loikkimisella siitä ei ole sinänsä mitään hyötyä (varsinkin kun hypyille ponnistetaan ihan mistä sattuu). Itsehän en oikein ehdi katsella miten Huima liikkuu, mutta kyllähän se taitaa melkoinen keinuhevonen olla.