Metsä oli tyhjä kun kävin tallaamassa Solttilaan jäljen. Sitten käytiin vähän hiekkakuopilla lenkillä ja otettiin ihan vähän tottista, ja palattiin jälkimetsään. Jäljelle matkaa janalla noin 5 metriä, Huima löysi jäljen hyvin ja lähti ajamaan. Muutaman metrin päässä se kaarsi muina miehinä ihan väärään suuntaan, ja samalla huomattiin (Hui sai raivarit) lenkkeilijöitä takana. Kysyin ovatko kävelleet metsässä, ja niinhän siinä tietty oli käynyt. Kulkijoita oli kyllä muutenkin paljon, luultavasti jäljen päältä oli hiippaillut joku muukin.

Ajettiin sitten auto jäljen loppupäähän ja otettiin loppu janaharjoituksena. Matkaa jäljelle kymmenisen metriä, ensin Huima lähti vähän viistoon ja otin sen takaisin , toisella yrittämällä meni hyvin jäljelle ja lähti ajamaan takajälkeä. Eikä meinannut millään uskoa kun koitin kääntää sitä oikeaan suuntaan, varmaankin siksi että tie oli lähellä ja jäljestyssuunta siis ihan väärä jos se menee tiellepäin. Täytynee näitäkin treenata, hyvä kun tuli huomattua.

Onneksi Huima pääsi loppuun palkkapurkille, mutta kyllä harmitti kun olin tehnyt kerrankin hienon pitkän jäljen, ja sinne jäi. Minnehän synkkään korpeen sitä näin syksyllä oikein pitäisi lähteä?