Lomatunnelmista palattiin arkeen Sveitsin kentällä jälkeä vanhentaessa. Toisessa päässä kenttää oli Kennelkerhon massiiviset tokotreenit, joten häiriötäkin saatiin sopivasti. Rudy teki lisäksi omia juttujaan samaan aikaan Huiman kanssa.

Tänään aloitettiin tavalliseen tapaan askelsiirtymillä ja ihan lyhyillä seuraamaanlähdöillä. Vähän oli huolimatonta hommaa – kentän toisen pään häiriö oli aika kova. Rudysta Huima ei välittänyt. Pahin mahdollinen häiriö tuo oikeastaan Huimalle onkin, kun kauempana olevia koiria ja niiden puuhia ei näe eikä kuule kunnolla.

Pikku hiljaa Huima lämpeni. Otettiin luoksetulon pysähdyksiä jälleen kerran, ja pientä edistystä on ehkä havaittavissa. Takapalkalla taitaa toimia tällä hetkellä parhaiten.

Kaukoja ihan läheltä, kauempaa tehden Huima edisti tänään jopa takapalkalla (namit purkissa). Maa-istu -siirtymistä Huima ei vaihteeksi tehnyt ekalla käskyllä edes parin metrin päästä. Tästä tulee vielä vaikea homma...

Pidempää seuraamista lelulla, iloista edistämistä ja poikittamista. Mitä pidempään seurattiin, sen paremmaksi kävi.

Suoraan seuraamisesta perusasennon kautta ruutu, jonka olin tehnyt valmiiksi etukäteen ja vienyt sinne sorsan palkaksi. Vihjeestä Huima etsi ruudun, ja loikki sinne sitten suoraan.

Vähän kontaktia ja sitten paikallamakuuseen. Aikaa oli ehkä pari minuuttia, ja kaksi välipalkkaa. Huima oli tosi skarpin näköinen, mutta ei ihan hirveästi kuikuillut ympärilleen. Ei ääniefektejä tänään. Hyvä, häiriötä kun oli!

Sitten vielä vähän kontaktiharjoitusta päälle, ja kunnon loppuleikit sorsan kanssa.