Poikettiin lentokentälle vähän tokoilemaan kun oltiin matkalla lenkkitreffeille. Aikaa oli ruhtinaalliset 10 minuuttia. Huima oli vähän orientoitunut muihin juttuihin tänään, eikä asiaa ainakaan auttanut se että itsellä oli kiire ja hoppu.

Tein kentän toiseen päähän valmiiksi ruudun, ja jätin sinne loppupalkan odottamaan. Sitten vaan ripeästi Huima autosta ja hommiin. Yläpuolella leijui riippuliitäjä, ja Huiman oli tietenkin ihan pakko tuijotella sitä. No, olihan se aika paha häiriö – mutta kun sama meininki jatkui vaikka liitäjä katosikin horisonttiin.

Tänään tehtiin kaikki liikkeet putkeen ilman palkkaa. Liikkeestä istumisella aloitettiin. Liike sujui hyvin, joskin keskittymistä olisi saanut olla enemmän. Sitten luoksetulon pysäytys. Ensi yrittämällä Huima jäi töllistelemään istualleen maisemia, joten oli pakko hakea se pois ja kovistella vähän. Sen jälkeen saatiin muuten ihan onnistunut liike aikaiseksi, mutta vauhti oli aika onnettoman hidas. Seuraamista, joka alkoi vähän tahmeasti, mutta alun jälkeen Huima alkoi lämmetä. Vähän käännöksiä ja temponvaihteluita, ja perusasentoon ruudun lähetyspaikalle. Nopea viritys, ja Huima singahti ruutuun loppupalkalle.

Pitkästä aikaa Huima oli vähän haluton, mutta onneksi se sentään loppua kohti paransi ja loppupalkkakin tuli ihan nappisuorituksesta. Lentokenttä on Huimalle edelleen tosi paha paikka kun kytättävää olisi joka lähtöön.

Välissä käytiin reilun parin tunnin lenkillä Metkun ja Urkin kanssa, ja kotimatkalla poikettiin vielä Sveitsiin ottamaan paikallamakuu: vähän yli neljä minuuttia piilossa, pari näyttäytymistä ja kehua kun katsoi piilolle. Ei erityistä häiriötä.