Tänään päästiin omassa hallissa pidetylle Salme Mujusen koulutusohjaajakurssille harjoitusmateriaaliksi. Voittajaluokan koiria oli kolme, joten jokainen sai tehdä pari liikettä. Huiman vuoro oli näistä viimeisenä, joten se odotteli sen aikaa häkissä.

Kiva oli huomata miten Huima pystyy nykyään rauhoittumaan hallissakin – kun sen kanssa teki halliin tullessa muutaman askelsiirtymän ja leikki vähän, niin se jaksoi odotella häkissä muutaman pienen piippauksen kera. Ohjaajastakin on tullut näköjään vähän merkittävämpi tyyppi – ennen Huima oli tuommoisessa tilanteessa puuhaamassa kaikkea omaa kivaa.

Meillä oli liikkeinä hyppynouto ja tunnari. Kurssilaisia oli kolmisenkymmentä, ja kaikki analysoivat tarkasti sekä ohjaajaa että koiraa – ja niinhän sitten ohjaajan polvet löivätkin aika pahasti loukkua ensimmäisessä perusasennossa. Tuo-käskyn jälkeen onneksi jo helpotti, eikä Huima ihme kyllä tuntunut ottavan itseensä. Hyvää harjoitusta siis kisajännitystä ajatellen.

Nouto meni vähän niin kuin pitikin, eli kaikki "normaalit" virheet tulivat esiin. Kehuja Huima sai hienosta kontaktista ennen tuo-käskyä, se kuulemma kerää siinä virettä ja purkaa sen sitten rivakassa liikkeelle lähdössä  :o)  Kapulan mälväämisestä tuli mainintaa, samoin vinosta luovutusasennosta. On ne virheet kyllä aika pahasti iskostuneet tuon kaaliin, sen verran kauan yritetty jo päästä niistä eroon. Näin meitä tänään neuvottiin:

• Koiran eteen istumaan jotta sen ei tarvitse kallistaa päätä ylöspäin.
• Oma käsky ja käsien liikkeet hitaat ja hillityt.
• Kehu rauhallisesti vokaaleilla, sihinä nostaa koiraa.
• Jos tämä ei auta, niin kevyesti kuonosta kiinni molemmilla käsillä, edelleen rauhallisin liikkein.

Olen luullut että Huima ahdistuu jos sitä ottaa kuonosta kiinni, mutta ehkä se riippuukin siitä miten sen tekee. Ja en ole ennen tullut ajatelleeksikaan että tuota nenästä pitämistä voi harjoitella jo ilman kapulaa, jolloin se on sitten helppoa kapulankin kanssa. Jos koiran leuat alkavat aueta, kädet pitävät vastaan, muutoin riittää kevyt paine.

Sitten tunnari, myös käskytettynä kokonaisena liikkeenä. On Huima joskus hienommankin tunnarin tehnyt, mutta aika lailla oman tason mukaan meni tämäkin juttu. Kiva huomata että Huima ei ihan kauheasti mennyt alle oman tasonsa vaikka tilanne olikin vähän outo : )  Huima lähti kapuloille reippaasti, otti varmasti oman kapulan suuhunsa – ja sitten iski epävarmuus. Se pudotti omansa, nosti väärää, haisteli vähän aikaa, ja lähti sitten tuomaan oikeaa kapulaa. Vauhti oli aika hidas ja meno epävarmaa, ja lisäksi se jäi luovutusasentoon liian kauas. Ihan tyytyväinen olin, keskenhän tämä liike vielä on. Neuvoksi saatiin ottaa helpompia että tulee onnistumisia ja sitä kautta varmuutta.

Lopuksi tehtiin vielä omin päin vähän askelsiirtymiä että sain sen vielä palkattua kunnon leikillä.

Muita mieleen jääneitä vinkkejä tältä päivältä:

• Ruudun alkuopetus kynnysmatolla niin, että sen keskellä on aina nami
• Oma ääni säätelee vireyttä, varo ettet nosta liian innokkaalla käskyllä väärässä paikassa
• Haukkumista ei kannata karsia liian kovalla kädellä ettei innokkuus kärsi
• Kaukoja liikeratoina, oman käden liike pitää olla varma ja hallittu. Ei kikkailuja karsinoiden tai korokkeiden kanssa.
• Ohjatun noudon käsimerkki pitää olla selkeä ja rauhallinen niin, että vain käsi liikkuu;  ensin koukkuun ja  sitten suoristus
• Takapalkan aktivointi voi tapahtua myös käsimerkillä (namin heitto)
• Merkillä koiran pitää seistä suorana merkin takana, muuten tulee helposti ongelmia ohjattuun noutoon lähetyksessä.

Kurssin harjoitusosuus oli tosi hyvä ja innostava, taas tuli treeni-intoa roppakaupalla!