Tänään päästiin taas pitkästä aikaa agilityhommiin. Ohjaajalta oli motivaatio aika totaalisen kadoksissa, joten kun kysymys kuului tehdäänkö rataa vai pieniä pätkiä, ei tarvinnut kauaa miettiä.

Huima oli kolmeen otteeseen tekemässä, ja kuten aina, se kolmas oli jo vähän liikaa. Ensimmäisellä pätkällä Huima oli niin kiihdyksissä että haukkui kepit läpi, meni ne valtavan korkeilla loikilla ja näppäsipä vielä minua hihasta. Toisella pätkällä Huima oli vielä oikein vauhdikas mutta ei käynyt enää niin kierroksilla. Puomia hinkattiin aika moneen kertaan kun loikki iloisesti alastulokontaktin yli. Kolmannella kierroksella mentiin ensin eka pätkä uudelleen, ja sitten siihen päälle joku lyhyen radan tapainen. Huima jäi taas jumittamaan lähdössä pöydälle, mutta alkukankeuden jälkeen vauhtia sitten vielä löytyi jonkun verran.

Ongelmakohtina Huimalla on edelleen kepit, joilla se ei varmaan koskaan tule oppimaan oikeaa sisäänmenoa ja jotka se aina menee hyppimällä läpi, sekä puomin alastulokontakti. Saas nähdä riittääkö ohjaajan motivaatio näiden hinkkaamiseen vai pannaanko pillit pussiin. 80 kilometrin treenimatkat tuntuvat aika uuvuttavilta tähän vuodenaikaan  : (