Huiman ja Ledin touhusunnuntai jatkui vielä illalla tokoilun merkeissä. Ledi teki ensin (ja hienosti tekikin vaikkei ole edes treenaillut) ja Huima odotti autossa. Jostain syystä tokokenttä on Huimalle vähän arka asia, ja vaikkei se yleensä ikinä muuten hauku autossa, niin vuoroa odottaessa pitää haukkua ohi kulkevat koirat.

Aloitettiin ruudulla, tehtiin ensin ruudussa odottavalla narupallolla ja sitten tyhjään ruutuun pysähtymisen kanssa.

Sen jälkeen kaukoja; demonstroin ensin missä vaiheessa ollaan, ja sitten hinkattiin seisomasta maahanmenoa (jota olen unohtanut kokonaan treenata). Ensin liikerataa namin kanssa ja sitten ihan läheltä takapalkalla niin, että laitoin käden sen etujalkojen väliin. Toimii, kunhan muistaisi harjoitella. Muut siirtymät ok.

Seuraamista ja vasempia käännöksiä ohjattuna – on se kumma kun oma tekeminen häiriintyy heti kun joku katselee, ja miten Huima häiriintyy heti jos en näytä tyytyväiselle. Pitäisi myös muistaa ennen käännöksiä kääntää omaakin päätä, eikä kävellä kuin seipäänniellyt.

Lopuksi luoksetulon pysäytys loppupalkka takana.

Huima oli tänään eiliseen verrattuna aika häiriöaltis. Johtuikohan sekin siitä että en itse osaa keskittyä niin hyvin kun on yleisöä?

Kiva oli kumminkin saada taas vähän (uutta) näkökulmaa meidän treenailuihin, kiitos vaan Varpulle! Ja se pahuksen tunnari unohtui taas tehdä. Kumma kun nuo hankalat jutut aina unohtuukin  :o)