Tänään tehtiin vähän lyhyempi treeni kun aika meni kehän kunnostamiseen seuraavan päivän tokokisoja varten.

Askelsiirtymillä aloitettiin niin kuin tavallista, ja sitten ryhmäpaikkamakuuseen. Kehääntulotarkastuksen jälkeen homma kesti ja kesti, ja Huima ehti jo kolme kertaa kokeilla jos voisi hipsiä rivistä poispäin. Selvästi sitä kaiversi vielä viime viikon paikallamakuu, jolloin se pelästyi katolta rymiseviä lumia. Itse paikallamakuun (pari minuuttia piilossa) se makasi onneksi oikein rauhallisen näköisenä.

Sitten otettiin kaukoja, vähän seuraamista, noutoa ja kapulan pitoa. Kaukotkin sujuivat tänään hyvin vähän pidemmältä matkalta (ei otettu edelleenkään seis-maata). Sen jälkeen pitikin sitten typerääkin typerämmän ohjaajan ottaa luoksetulo juuri siellä kamalassa lumenrytinä-paikassa. Ekalla yrityksellä Huimalla oli liian vähän vauhtia, mutta hyvät pysähdykset, toisella kerralla se ei sitten uskaltanutkaan enää maata siinä pelottavassa paikassa  : (

Loppuaika menikin sitten siinä että koitin saada sitä unohtamaan koko mokoman jutun. Otettiin vähän kontaktiharjoituksia, ja lopuksi seurautin sen sinne seinänvierustalle. Seuraamalla tuli hyvin, mutta muuten se kyllä selvästi vältteli sitä kohtaa hallista >:-/  No, eiköhän se parissa viikossa tuon unohda (agilitytreeneissä ei ollut mitään ongelmaa sen seinustan kanssa). Kun muistaisi vaan pysyä pois koko hallista jos katolta tulee lunta.
 
Hiukan onneton treenirupeama päättyikin vielä onnettomasti kun annoin Huimalle loppupalkkaa autoon. Huimalle tuli niin kiire ruoan perään että hyppäsi vauhdilla häkkiinsä – kun ovi oli vielä kiinni. Auts, mutta eipä ollut edes ensimmäinen tyrmäys tuota lajia.