Tänään oli suunnitelmana tehdä nopea ja kiva treeni – paljon karkkia ja leikkiä. Huima näytti jossain välissä vähän sille että se odotti koska alkaa rytistä, mutta voi olla että se johtui ihan vaan siitä että itseä vähän ahdisti ettei Huimaa vaan ala ahdistaa. Se kun huomaa ikävä kyllä ohjaajan mielialan millin tarkkuudella ja myös reagoi siihen  :- /

Ohjelmassa oli pieniä seuraamispätkiä, noutoa ja pitoharjoituksia, kaukoja ja hyppynouto. Kun olin päättänyt että tänään on pelkkää kivaa ja paljon palkkaa niin palkkasin sen kerran myös hiukan huonosta kaukokäskysarjasta (siirtyi vikassa seisomisessa kymmenisen senttiä). Saas nähdä kärsitäänkö siitä jatkossa, veikkaisin että ei. Pääasia kumminkin että tokoilu on kivaa, sittenpä paikkaillaan jos tarvitsee.

Ihan hyvä oli tehdä välillä puolentoista – kahden tunnin treenien (no eihän me niissäkään koko aikaa treenata) sijaan vaihteeksi tämmöinen lyhyt ja runsaspalkkainen treeni. Huima on yleensä ihan innokas ja iloinen tokoilija, ja pitäisi muistaa säilyttääkin se semmoisena. Se nyt on kumminkin porokoira eikä bordercollie  ;o) 

Paikallamakuuta ei tänään edes harkittu, unohtukoon rytinät nyt kunnolla ensin. Siihen hommaan kun me ei tarvita yhtään lisää epävarmuutta.