Tänään oli vikat agilityn hallitreenit, ja Huima otti ilon irti. Ohjaaja oli vaihteeksi ihan kuutamolla ja jäi muun muassa arpomaan keskelle putkea että kummasta päästä sinne pitikään mennä. Huima oli reippaalla tuulella ja jaksoi tehdä innokkaasti 2 x 2 rataa. Molemmat olivat kyllä lyhyitä ja ilman sen suurempia ansoja.

Putket olivat vaihteeksi hankalat – Huima piti taas viedä ihan suulle saakka. Kumma miten ne välillä sujuvat ja sitten taas tökkii. Vaan mistäs sen tietää vaikka joku olisi niihin hiljan lirauttanut.  Kepit olivat myös erityisen tahmeat ekalla radalla, mutta sitten toisella radalla päästiin jo ihan hyvin rytmiin.

Vikan radan lopuksi istahdin vielä vähäksi aikaa lattialle juttelemaan. Ja mitä tekeekään Huima: kiipeää selkään nylkyttämään  :-O  Joskus oikein kivojen hakutreenien päälle se on kyllä tehnyt sitä treenirepulle, mutta olipa eka kerta kun minä jouduin kohteeksi. No, jotenkin kai se höyry on päästeltävä...