Tänään iski pitkästä aikaa treeni-innostus. Kyllä huomaa että ei olla vähään aikaan tehty oikein mitään kun kaikki tavaratkin unohtuivat autoon – mukaan ei tullut kuin pussillinen namia. Vaan kyllähän nälkäinen porokoira jo kovasti tokoilee niin kauan kun vaan namit riittävät.

Kun paikka oli suht vieras ja edelliset treenit menivät penkin alle, tavoitteena oli vaan saada aikaseksi kiva treeni hyvällä kontaktilla ja innolla. Ja saatiinhan me! Huima oli hyvin mukana, kerran se jäi liikkeiden välissä katselemaan metsään, josta kuului leikkivien lasten ääniä.

Otettiin seuraamista, liikkeestä istumista, luoksetuloa, erillisenä eteen tuloa ja edestä sivulle kiertämistä, kaukot ja paikallamakuu. Kaikki muu meni kivasti, mutta kaukojen seisomasta maahan  ei vaan edisty yhtään. Vaihdoin siihen käskynkin jotta Huiman olisi helpompi hahmottaa että mikä tahansa makuullemeno ei käy. Lohdutuksena sentään se, että muut vaihdot ovat aika hyvässä jamassa.

Paikallamakuuta otettiin pitkästä aikaa – ja vähän levottomalle Huima näytti. Osa siitä on varmaan jonkinlaista paineistumista kun lipoi vähän huuliaan ja veti korviakin taakse. Ei  mikään ihme, sen verran sen liikkeen kanssa on hermoiltu, molemmat.