Tänään meni niin tiukille agilitytreeneihin lähtö, että päätin sen sijaan lähteä jäljelle. Hyvinkään metsissä on vielä paljon lunta, mutta Märkiössä oli jo maastot hyvässä kunnossa. Muutaman metrin matkalla notkossa oli lunta, mutta muutoin ihan sula ja pehmeä pohja.

Aloitettiin varovasti lyhyellä n. 300 metrin jäljellä, jossa oli kaksi kulmaa oikealle. Jäljen vanhetessa tehtiin lenkki nuotiopaikalle.

Huima raukka oli ihan onnesta haljeta kun huomasi mihin ollaan menossa, ja sen kyllä sitten näki sen jäljestämistyylistäkin. Kuudesta kepistä löytyi kaksi (!) sekä lopussa ollut palkkapussukka. Jäljen teon jälkeen vasta muistelin että eihän sinne jäljen loppuun ole ollutkaan tapana laittaa mitään juuri siitä syystä että jäljestyksestä tulee liian hätäistä kun on kiire päästä maaliin. No, ensi kerralla sitten...

Janalta jäljelle matkaa n. 10 metriä, ja Huima lähti vähän vinoon. Tosin taisin lähettääkin sen vähän vinoon kun maasto oli niillä kohden aika paha. Pitänee tehdä sille erikseen taas eteenmenoharjoituksia, ja katsoa myös jäljellä että suoraan eteneminen on helppoa. Eka keppikin taisi jäädä siinä rytäkässä väärälle puolelle kun se jäi nostamatta. Kaksi seuraavaa keppiä löytyi helposti, mutta tarkkaan paikantamiseen tarvittiin vähän työtä. Loput kepit jäivät sitten metsään, vaikka suurimman osan matkasta Huima menikin aika liki jäljen päällä. Toisen kulman paikkeilla se kaarsi kyllä jonkun verran huti, mutta löysi aika pian takaisin jäljen päälle. Aika paljon sai tänään menoa jarruttaa, sen verran kiirus oli.

 Tavallaan kuitenkin ihan hyvä harjoitus, jospa se Huimakin jotain oppi jäljen päällä pysymisestä ja sen uudelleen löytämisestä?

Autolle tullessa bongattiin vielä kevään ensimmäinen kyy – tosin se oli joko heittänyt henkensä tai sitten se oli muuten vaan koomassa.