Pitkästä aikaa kennelmajalla tokoilemassa. Huima sai tehdä ensimmäisenä, Rudy opetteli sillä välin rauhoittumista kentän reunalla.

Kennelmaja ei ole ollut oikein Huiman suosiossa, ja tänäänkin se näytti vähän sille että voisi sitä muuallakin olla. Ihan suht kivasti se kumminkin teki, eikä ottanut häiriötä (välillä vähän äänekkääksikin äityneestä ;-D) Rudysta, eikä kentän toisessa päässä agilitya treenaamassa olleesta vieraasta koirasta.

Heti alkumetreillä vaan onnistuin tallomaan Huiman hännän päälle askelsiirtymissä. Sen jälkeen Huima teki taka-askeleet ihan yhtä suurella innolla, mutta koukkasi taaksepäin pienellä lenkillä – kuka sitä nyt toista kertaa haluaisi jättää häntäänsä emännän massan alle  :o(

Seuraamisella jatkettiin, vähän epätarkkaa menoa mutta kontakti ok. Pari liikkeestä istumista, ihan hyvät.

Sitten mentiin hyppäämään matalampaa vaneriestettä (oisko 70-80 senttinen?). Pari kertaa Huima hyppäsi mallikkaasti yli mutta sen verran liian korkea este oli että kiersi kapulan kanssa takaisin päin. Kolmannella hypyllä sitten sekä este että Huima rymähtivät maahan. Jostain syystä Huiman lentoradan arviointi meni täysin pieleen ja kaatoi esteen jo etujaloillaan ja siitä nurinniskoin tantereeseen. Sen jälkeen Huima tuumasi että päivän tokoilut on tehty kun homma on pelkkää tuskaa, mutta suostui sentään vielä pariin kertaan leiskauttamaan samaisesta esteestä yli. Vähän mietityttää että saako Huimaa ikinä hyppäämään metrisestä esteestä kapulan kanssa yli vai pitääkö luovuttaa suosiolla...

Sitten otettiin vähän merkkiä, ensin nami tötterön takana, ja sitten ilman namia seisomaan. Ekan kerran ilman namia Huima meni merkillä maate, muuten meni oikein hienosti. Päälle otettiin vielä kaksi toistoa seisomisen kanssa.

Kaukoja otettiin takapalkalla, edelleen ilman seisomisesta maahan menoa. Yksi seisomaannousu vaati tuplakäskyn, muut siirtymiset hyvät. Ei yhtään edistämistä, välimatkaa viitisen metriä.

Sitten sen verran seuraamista (edisti vähän) että sain loppupalkan annettua, ja Huima autoon Rudyn vuoron ajaksi.

Lopuksi otettiin vielä tunnari, ensin kolmella kapulalla ja sitten viidellä. Huima oli hyvässä vireessä ja malttoi haistella ensin kunnolla kaikki kapulat läpi ilman että härkki niitä, ja valitsi sitten omansa. Tuodessakaan ei purrut kapulaa!