Perjantaina käytiin agilitytreeneissä ja sunnuntaina jäljestettiin ja koitettiin vähän tokoilla.

Agility taitaa olla tällä hetkellä meidän molempien suosikkilaji – treenit menivät hienosti. Itse asiassa olin ekalla radalla Huimaan niin tyytyväinen että siinä tohkeissani unohdin pitkästä aikaa radan :-D
Kukaan ei pissaillut putkeenkaan tänään joten sekin mentiin ripeästi! No, kepit sentään mentiin yhtä tökkivästi kuin aina ennenkin.

Jäljenteon jälkeen käytiin muka tokoilemassa Vehkojan koululla, mutta eipä siitä juuri mitään tullut. Seuraaminen sujui sentään jollain lailla, mutta kaikki muu sitten enemmän tai vähemmän surkeasti. Pitkästä aikaa luoksetulossakin oli ongelmana se, että Huima jäi vaan maahan makaamaan ihan kuin ei olisi koko käskyä kuullutkaan. Sitten kun sain sen liikkeelle, tuli hitaasti hölkötellen. Ei ollut Huimalla kovin motivaatiota – tai olisiko sitten kentän reunalle jätetty ruokapurkki häirinnyt niin paljon. Aina ei voi onnistua...

Jäljellä käytiin Jauholammilla, ja jäljen alla oli tuhottomasti tuoreen näköisiä peuran jälkiä ja pupun papanoita – aikamoiset häiriöt siis. Jäljen pituus oli kolmisensataa metriä, ikää pari tuntia ja keppejä kuusi. Jana meni tosi hyvin ja suoraan, pituutta parikymmentä metriä. Ekassa kulmassa Huima alkoi haahuilla, ja katseli nenä pystyssä pois päin jäljeltä. Olin ihan varma että eksyttiin lopullisesti, mutta muutaman kymmenen metrin päästä Huima löysi takaisin jäljelle kuin ihmeen kaupalla! Loppukaan ei mennyt kunnialla kun Huima jatkoi viimeisestä kulmasta suoraan eteenpäin, mutta kun en antanut sille mahdollisuutta jatkaa kuin sen vaijerinmitan, se löysi jäljelle suht helposti. Kepeistä löytyi ihme kyllä neljä.